Poppia ja elokuvaa

Skinien, kirkkojen polttamisen ja saatananpalvonnan jälkeen otetaan luonnollinen askel kohti pornoa. Joensuussa vahva musiikillinen kulttuuriperintö lyö kättä nousevan elokuvakulttuurin kanssa. Yleisölle luvataan valkokankaan täydeltä seksiä, päihteitä ja rokkenrollia.

Marraskuussa Joensuussa saa kokea rankkaa tavaraa, jos Rokumentti tyydyttää teemansa herättämät odotukset. Elokuvafestivaalin ohjelmisto on koottu seksin, päihteiden ja rokkenrollin kattokäsitteiden alle.
Epäpyhästä kolmiyhteydestä käy syyttäminen tuottaja Petri Varista.
”Ohjelmatyöryhmä ohjaa ja antaa vinkkejä, mutta käytännössä minä kokoan ohjelman. Viime vuonna meillä oli saatananpalvontaa ja skinejä, ja siitä ei keksinyt muuta kuin porno. Se on luonnollinen askel kirkkojen polttamisesta eteenpäin”, Varis tuumii.
Joensuun musiikkielokuvakimara saavuttaa viiden vuoden iän ja paisuu viisipäiväiseksi kaupunkifestivaaliksi.
”Pari vuotta on menty tietoisesti siihen suuntaan, että Rokumentista kehittyy enemminkin kaupunkifestivaali kuin pelkkä elokuvafestivaali. Tiukan viiden päivän aikana pyörii elokuvia ja lisäksi järjestetään erilaisia oheistapahtumia ja keikkoja. Yritämme saada erilaisia klubijärjestäjiä mukaan emmekä ole mustasukkaisia, että tämä viikonloppu olisi vain meitä varten. Yritämme tehdä Taiteidenyön-kaltaisen, mutta viikonlopun kestävän tapahtuman.”
Nuorella tapahtumalla riittää imagonrakennustöitä.
”Moni varmaan ajattelee jo nimestä, että Rokumentti on dokumenttifestivaali, mutta se ei pidä paikkaansa. Meillä on toki paljon dokumentteja mutta myös draamaa. Esimerkiksi Berlin Calling, Hair, Filth and Wisdom. Ei tarvitse olla musiikkifani, jotta voi katsoa musiikkielokuvia ja viihtyä”, Varis painottaa.
Rokumentin järjestelyistä vastaa Joensuun Popmuusikot ry, jonka suurin vuosittainen voimanponnistus on Ilosaarirock.
”Voi kuulostaa vähän erikoiselta jutulta, että elävän musiikin yhdistys puuhaa elokuvien kanssa, mutta ohjelmisto koostuu musiikkielokuvista ja Rokumentissa on seminaareja ja muuta opettavaista sisältöä.”
Opettavaisissa seminaareissa käsitellään päihteiden ja keikkailun keskinäistä suhdetta, ja yksi iltakeskustelu pyhitetään pornolle.

”Joensuussa on vahva musiikkiperinne ja nyt nouseva tuleva elokuvaperinne. Myyräntyötä on tehty aktiivisesti jo varmaan kymmenen vuotta. Elokuvatuotantoja on kuvattu Joensuussa ja filmikylässä tehdään koko ajan sarjaa Ylelle. Se tuo alueelle osaamista”, Varis kertoo.
Raha Rokumentin budjettiin kerätään kasaan erilaisista avustuksista, lipputuloista ja yhteistyökumppaneilta.
”Meillä ei ole mahdollisuuksia tuoda tänne kuuta taivaalta, kun ei meidän budjettimme kummoinen ole, mutta joka vuosi olemme onnistuneet saamaan ensi-iltojakin. Pyrimme siihen, että ohjelmisto on mahdollisimman tuore.”
Rokumentti on yksi elokuvavuoden viimeisistä tapahtumista, mikä vaikeuttaa sekä ohjelmiston laadintaa että ihmisten houkuttelua Itä-Suomeen.
”Marraskuun puoliväli ei ehkä ole ihanin mahdollinen aika matkustaa Joensuuhun, kun taivaalta sataa räntää. Ymmärrän, ettei tänne ihan saman tien kymmentä tuhatta ihmistä pongahda.”
Maltillisesti kasvanut festivaali saa noin parituhatta ihmistä Tapion pimeisiin saleihin. Variksella on tunne, että yhä useampi ulkopaikkakuntalainenkin on keksinyt Rokumentin.
”Kun ihmiset katsovat käsiohjelmaa, he sanovat, että ei saatana, teillähän on kaikki alan kovat leffat. Tulkaa tekemään tätä Helsinkiin. Ei, vaan tulkaa te katsomaan niitä Joensuuhun.”
”Elokuvakulttuuri on aika Helsinki-keskeistä, mutta onneksi se alkaa pikkuhiljaa liukua muuallekin. Haasteena on saada ihmiset tajuamaan, että asioita tehdään täälläkin. Meillä on pikkukaupungin henki hommassa: teemme hyvällä asenteella emmekä ota itseemme liian vakavasti. Kaikki hieno ei tapahdu vain Helsingissä tai Tampereella.”

Rokumentin tuottamisen ohella Varis hankkii leipää pöytäänsä soittamalla. Basisti kiertää maata 51koodia-yhtyeen kanssa.
”Rahallisesti soittaminen on kurapuuhaa, mutta kyllä se antaa tolkuttoman paljon. Sitä tunnetta, olotilaa ja elämää ei mikään korvaa, kun olet keikkabussissa kavereiden kanssa. Parhaimmillaan se on sitä, että on kesäretkellä parhaiden kavereiden kanssa eikä tarvitse mistään muusta huolehtia kuin siitä, että on siellä. Vaikka töissä olisi stressiä, keikkailu voi laukaista sen. Voi lähteä viikonlopuksi pois ja unohtaa muut asiat.”
Bassoa Varis alkoi soittaa ala-asteella: toisen isoveljellä oli rummut, toisen kitara ja bändiin tarvittiin vielä basisti.
”Äiti jaksaa aina muistuttaa, miten halusin koko orkesterin joululahjaksi. Minulle ostettiin basso sillä ehdolla, että menen kouluun opettelemaan sen soittamista. Monella lapsella mielenkiinto lopahtaa, kun ei heti opi kaikkea. Minulle ei käynyt niin.”
Omia biisejä hän alkoi tehdä jo varhaisessa vaiheessa. Soittamisesta ei ole tullut pidettyä taukoa.
”On aikamoista sumplimista aikataulujen ja mielenterveyden kanssa, jotta kaiken jaksaa tehdä. Kon 51koodia julkaisi viimeksi levyn, keikkailimme 50-60 kertaa vuodessa. Käytännössä olin kaikki viikonloput vuoden ajan keikoilla.”
Opintojen aikana Varis hankki lisätienestejä soittamalla tanssimusiikkia. Yhä tulee heitettyä humppakeikkaa.
”Vaikka olin kuvainnollisesti ja konkreettisesti luopunut siitä urasta viemällä kaikki humppanuotit kanaverkkovarastoon, pitää vieläkin lohjeta niihinkin hommiin.”
Avainsana on ajautuminen.
”Elämässä on paljon sattumuksia. Yksi asia johtaa toiseen. Sitä on vain kysynyt, voiko tehdä jotakin ja auttaa, ja yhtäkkiä onkin tekemässä festaria tai soittamassa bändissä.”