Ei ole, sillä Son of Saul yllättää tuoreella näkökulmallaan. Elokuva kertoo Auschwitzin keskitysleirin Sonderkommandosta Saulista, joka työskentelemällä kaasukammioissa ja krematorioissa saa elää muutaman kuukauden pidempään kuin muut vangit. Elokuvan punainen lanka on unkarinjuutalainen poika, jota Saul pitää omanaa. Juoni ei kuitenkaan ole tämän elokuvan polttomoottori, vaan sen loistokkuus piilee kuvauksessa.
Unkarilaisen László Nemeksen ensimmäinen kokopitkä ohjaus Son of Saul on voittanut julkaisunsa jälkeen niin Cannesin Grand Prixin kuin palkittu Oscarilla parhaana ulkomaisena elokuvana. Käsikirjoituksesta vastaa Nemeksen lisäksi Clara Royer. Paljon huomiota osakseen saanut teos on viimein saapunut Suomen teattereihin. Ja hyvä niin, sillä kyseessä on katsomisen arvoinen elokuva.
Son of Saulin värimaailma ja kameratyöskentely ovat huippuluokkaa. Ohjaaja Nemes vie katsojan niin lähelle inhimillistä kärsimystä Auschwitzin keskitysleirillä kuin mahdollista. Kamera seuraa päähenkilöä koko elokuvan, joko niskan takaa tai suoraan edestä. Selitykseksi on tarjottu säästösyitä, mutta toisaalta se antaa katsojalle hätkähdyttävän intensiivisen kokemuksen Auswitchin kauheuksista. Asetelmaa täydentää vielä loistava äänimaailma, joka heittää keskitysleirin huudot, käskyt, kolahdukset ja pelon kiljahdukset varsinaisena kaanonina katsojan korville. Musiikki on jätetty pois. Yksinkertaisin keinoin luodaan voimakas tunnelma, joka kestää ensikohtauksesta loppuun saakka.
Vaikka elokuvan näyttelijät eivät ole maailmankuuluja, niin varsinkin pääosan esittäjä Géza Röhrig onnistuu hyvin. Hänen kärsimyksen täyttämät kasvonsa sopivat tähän rooliin kuin nakutettu. Sivuosat on hoidettu myös kiitettävästi, vaikka ne onkin tarkoituksella jätetty ohuiksi. Lisäksi elokuvan kielien kirjo on laaja. Päähenkilön ympärillä puhutaan muun muassa puolaa, saksaa, unkaria ja venäjää.
Son Of Saul on painostava, jopa järkyttävä kuvaus. Toisaalta veri ei liiemmin roisku eikä väkivallalla mässäillä. Kuvakulma rajaa nämä kohtaukset ulos, mutta äänet ja katsojan mielikuvitus hoitavat loput. Elokuvana Son of Saul on merkittävä teos. Sen innovatiivinen kameratyöskentely on jo riittävä meriitti, mutta myös sen kaunistelematon kuvaus yhdestä historian järkyttävimmistä ihmisoikeusrikoksista jatkaa tämän lajityypin elokuvien loistokasta sarjaa.