Mikko Joensuun Amen-trilogia on helppo listata viime vuosien merkittävimpien suomalaisten musiikkitekojen joukkoon. Kuva: Tero Ahonen
Pitkän reissun viimeisellä etapilla kivutaan jo melkoisiin sfääreihin. Mikko Joensuun Amen-trilogian kolmas osa on progressiivinen ja perusteellinen tutkimusmatka dogmien ja popmusiikin peruskaavojen tuolle puolen. Ensimmäisen osan selkeistä ja johdonmukaisista folk- ja country-biiseistä on edetty taiteellisempaan hämyilyyn, joka vaatii huomattavasti enemmän paneutumista. Se jo kertoo jotain, että levyn kuudella kappaleella on mittaa yhteensä tunti ja 17 minuuttia.
Tavallaan taiteellinen kaari on samankaltainen kuin vaikkapa Nick Cavella, jos vertaa Bad Seedsin vanhoja levyjä viimeisimpään Skeleton Treehen (2016). Rockin ja popin peruskaavoista on matkattu useita askeleita taidemusiikin suuntaan.
Kaikeksi onneksi Amen 3 on mielikuvitusta kutkuttelevaa, pop-älykästä ja kunnianhimoista taidehämyilyä. Soundimaailma on monipuolinen, mutta hallittu ja viittailee sinne tänne riippuen toki paljolti myös kuulijan omasta kokemuspiiristä. Trendikäs on väärä sana, mutta aikansa lapsia kappaleet ovat. Samalla linja on sillä tavalla henkilökohtainen, että niissä säilyy tietty ajattomuus.
Siinä, missä Amen 1 ja 2 huokuivat jonkinlaista vääjämättömän eksistentiaalisen yksinäisyyden tuntua, on kolmannen levyn koko konsepti rakennettu yhä enemmän tämän yksinäisyyden hyväksymisen ja ehkä jopa siitä nauttimisen ympärille. Lyriikat ovat paljon aiempia levyjä pienemmässä roolissa, mutta lähtemisen, hylkäämisen ja uudelleenlöytämisen teemat toistuvat edelleen. Ensimmäisen levyn voimakas gospel-tunnelma on jäänyt kolmanteen osaan tultaessa jo lähes kokonaan pois.
Trilogian kehityskaari hahmottuu itse asiassa jo levyjen kansitaiteessa. Ensimmäisen osan kannessa on yksinäinen mies, toisen osan kannessa komeileva hämärtyvä maisema antaa viitteitä siitä, että henkilökohtaisia rajoja on ylitetty ja laajennettu skaalaa. Kolmannen levyn kannessa on hillitty, mutta psykedeelinen geometrinen kuvitus. Kirkunat ja suvannot pään sisällä tulee viimeistään nyt kartoitettua aika perusteellisesti.
On hiukan hankala kuvitella Amen 3:n kappaleita livetulkintoina, mutta toisaalta sopivassa tilassa ja tunnelmassa niistä saisi synnytettyä varmasti aivan upean konsertin. Viimeistään syyskuun alussa voi taapertaa Joensuussa Kerubiin kuulemaan, josko Joensuu esittäisi vaikka upean 19 minuutin mittaisen The Worst in Me -kappaleensa.
Amen-trilogia on merkittävä musiikkiteos, jonka toisaalta hyvin erilaiset, mutta silti selvästi yhteen kuuluvat osat vievät kuulijansa pitkälle, syvälliselle ja nautinnolliselle matkalle. Niin kulunut kuin matka-metafora musiikista puhuttaessa onkin, niin tähän se sopii erinomaisesti. Hieno matka.
Mikko Joensuun Amen 3 ilmestyy 2. kesäkuuta.