Itä-Suomen yliopiston kampuspappi Raimo Hakkarainen kertoo, että opiskelijoiden kokema yksinäisyys ja stressi ovat olleet aina läsnä. Kuopion kampuksella työskentelevällä Hakkaraisella on kuitenkin oma käsityksensä siitä, miksi aiheet ovat nousseet erityisesti viime vuosina esille.
”Onhan yliopisto vaativaa, mikä kuormittaa opiskelijaa. Mutta kyllä minä sanoisin että viime vuosina yksinäisyyteen on vaikuttanut sosiaalinen media. Niin paljon kuin some tuokin hyvää ja sen kautta pystytään verkostoitumaan, niin käänteisenä puolena on tavanomaisen, kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen vähentyminen”, pohtii Hakkarainen.
Hakkaraisen sanoin ihminen toteutuu ainoastaan aidossa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Somen kautta yhteyksissä oleminen tyydyttää ihmistä vain tietyllä tasolla. Tämän vuoksi kampuspappi kannustaa opiskelijoita kohtaamaan ihmisiä kasvotusten: katsomaan heitä silmiin, juttelemaan ja näkemään heidän kehonkielensä.
”Somen vangiksi on helppo jäädä. Moni opiskelija on kämpillä koko ajan koneella tai kännykällä yhteyksissä toisiin ihmisiin. Luennoilla ja ruokalassa on myös helppo ulkoistaa itsensä vuorovaikutustilanteista.”
Vuorovaikutustaitoja painotetaan myös tuutorikoulutuksessa, jota Hakkarainen on ollut kehittämässä ja toteuttamassa siitä lähtien, kun Itä-Suomen yliopistoon luotiin nykyinen tuutorointimalli. Tuutorointi on Hakkaraisen mielestä paras tapa käynnistää toisiin tutustuminen, kun uudet opiskelijat saapuvat kaupunkiin. Opintopsykologi ja kampuspappi pystyvät auttamaan opiskelijaa tietyssä määrin, mutta tuutorit voivat tukea opiskelijaa hyvin matalalla kynnyksellä.
”Tuutoreille opetetaan kuinka toimia ryhmän ohjaajana, kun porukassa on erilaisia ihmisiä erilaisine taustoineen, niin ettei kukaan jäisi yksin. Sen vuoksi tuutorointi on tärkeä osa opiskelijan hyvinvointia.”
Tuutorikoulutuksen lisäksi Hakkarainen on mukana yliopiston hyvinvointiverkostossa, johon kuuluu kampuspappien lisäksi opintopsykologit ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS). Toimijoiden tarkoituksena on olla opiskelijahyvinvoinnin tukena. Selkeää rajapintaa toimijoiden väliin ei voi vetää, koska kaikki toimivat rinnakkain. Opiskelija ohjataan aina sellaiselle toimijalle, kenellä on tarpeen mukaista asiantuntijuutta.
Opintopsykologi antaa tukea erityisesti opintojen ja elämäntilanteen synkronointiin, kun taas kampuspapin osaamisalueita ovat kuormittavat tilanteet ja yllättävät elämänkäänteet, ihmissuhdekriisit ja erilaiset surutilanteet.
”Paljon keskustelua herättää myös aikuistumiseen liittyvät kysymykset. Opiskelu on itsenäistymisen ja oman elämän rakentamisen aikaa. Monet pohtivat silloin omaan identiteettiin liittyviä kysymyksiä, että kuka minä oikein olen ja mikä minusta tulee.”
Kampuspapille juteltaessa uskontokunnalla tai maailmankatsomuksella ei ole mitään väliä. Jokainen saa tulla juuri omana itsenään, ja kampuspapin kanssa keskustellaan juuri niistä asioista, mistä opiskelija haluaa.
”En millään tavalla tuo omissa keskusteluissani esille hengellisyyttä tai uskonnollisuutta, ellei ihminen sitä itse kysy. Sana ’pappi’ voi kuulostaa pelottavalta, mutta ihan kuka tahansa voi tulla keskustelemaan”, kannustaa Hakkarainen.
Jokainen saa tulla juuri omana itsenään myös kampuskaverikahvilaan, jota aiotaan järjestää viikoittain Studentia-rakennuksen kappelissa syksystä lähtien. Tällä hetkellä kappeli on remontin alla ja se saa täysin uudistetun ilmeen syyslukukauden alkuun mennessä. Kampuskaverikahvila aloittaa toimintansa Itä-Suomen yliopiston ja ISYYn hyvinvointiviikolla 2. lokakuuta. Suoritusvapaaseen tilaan voi tulla hengailemaan, kahvittelemaan ja muuten vain viihtymään. Tarkoituksena on järjestää kahvilakertoja myös erilaisin teemoin ja saada sen pyörittämiseen mukaan erimerkiksi ISYYn kerhoja.
”Uudistettuun kappeliin tulee kaikenlaista kivaa, kuten sohvaryhmää ja raheja. Olisi hienoa saada myös kännykkäparkki sisääntulon viereen”, suunnittelee Hakkarainen innoissaan.