Kampuksen lippu oli laskettu puolitankoon Savonlinnan opettajankoulutuksen siirtopäätöksestä johtuen huhtikuussa 2016.Kun varhaiskasvatustiedettä Savonlinnassa opiskellut Riina Ojaniemi sai tietää huhtikuussa 2016 Itä-Suomen yliopiston päätöksestä lakkauttaa Savonlinnan kampus, hän halusi tehdä opinnot kampuksella ylpeydellä loppuun.
”Tuli sellainen olo, että minähän en minnekään Joensuuhun lähde. Teen paperit tänne, että voin ylpeänä kertoa olevani viimeisiä Savonlinnasta opettajaksi valmistuneita.”
Ojaniemi valmistui lastentarhanopettajaksi keväällä 2017. Tänä keväänä Savonlinnan kampukselta valmistuvat viimeiset opettajaopiskelijat, sillä toiminnot siirretään syksystä alkaen Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle. Savonlinnasta katkeaa pitkä perinne, sillä sen opettajankoulutuksen historia ulottuu 1870-luvulle, jolloin alkoi opettajankoulutus Suomessa.
Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti kuvailee, että Itä-Suomen vanhimman koulukaupungin vuodet ovat olleet hyvin tapahtumarikkaita. Kampuksen 66 vuoteen mahtuu paljon haasteita ja epävarmoja aikoja.
”Ensimmäinen jupakka Savonlinnan suhteen käytiin jo vuonna 1872, jolloin Savonlinna oli saamassa opettajaseminaarinsa, eli opettajakoulutuksensa. Sitä ennen oli perustettu vain yksi seminaari, joka sijaitsi Jyväskylässä. Tällöin oli tarvetta perustaa toinen seminaari, koska kansakouluja rakennettiin ja niihin tarvittiin lisää opettajia”, avaa Savonlinnan opettajankoulutuksen historiaa tutkinut Ripatti.
Samaan aikaan Karjalan alueista käytiin henkistä taistelua siitä, ovatko alueet Venäjän vai Suomen vaikutuspiirissä. Tämän vuoksi Suomen senaatti huolestui, että karjalaisalueet venäläistetään. Sen vuoksi valtiopäivillä 1878 säädyt äänestivät, että seminaari perustetaan Savonlinnan sijaan Sortavalaan.
Opettajavalmistuksen uudistamista pohtinut komitea ajatteli 1920-luvulla kaupungin olevan sopivan pieni ja turvallinen, mutta silti riittävän virikkeellinen opettajanvalmistukseen. Lisäksi Savonlinna oli riittävän etäällä suurkaupunkien turmelevalta elämänmallilta. Virikkeellisyys ja kampuksen koko muistuu myös 1980-luvulla opiskelleen Heli Lepistön mieleen.
”Yliopistolla oli rikas kulttuurielämä. Opiskelijat harrastivat liikuntaa, ilmaisutaitoa tai olivat mukana kuorossa. Pidimme oman opiskelijaryhmän kanssa paljon yhtä. Opimme tuntemaan myös muiden vuosikurssien opiskelijat, sekä yliopiston lehtorit professoreita myöten”, kertoo nykyisin Savonlinnan normaalikoulun perusasteen rehtorina työskentelevä Lepistö.
Monia asia johti lopulta siihen, että Savonlinnaan perustettiin seminaari vuonna 1952. Suomi menetti Sortavalan jatkosodan päätyttyä, ja samaan aikaan karjalaisten evakkojen mukana tullut lapsiväestö oli sijoitettava uudestaan kouluihin. Sortavalan perinnöstä kisasivat lopulta Joensuu ja Savonlinna. Riita laitettiin kahtia ja Sortavalan seminaari jaettiin siten, että Savonlinna sai seminaarin naisosaston ja Joensuu seminaarin miesosaston.
Savonlinnan seminaari sijoitettiin väliaikaisesti Puistokadun kansakoulun tiloihin, josta se sai kaksi kerrosta käyttöönsä. Opiskelua käytiin kahdessa vuorossa tilanahtauden vuoksi. Kun päärakennus valmistui Heikinpohjaan vuonna 1960, seminaari muutti lopullisesti sinne.
Samassa rakennuksessa aloitti Riina Ojaniemi opintonsa yli 50 vuotta myöhemmin. Varhaiskasvatuksen opiskelija pelkäsi, oppiiko kampuksella löytämään luentosalit. Ojaniemi huomasi, että kampus ja sen ihmiset tulivat nopeasti tutuiksi.
”Kaikki toimi kampuksella hyvin sen pienen koon takia, koska opettajilla oli aikaa ja resursseja keskittyä opiskelijoihin yksilöinä. Aina kun menin puhumaan opettajille, he tiesivät tasan tarkkaan kuka olen ja millä kurssilla olen. Kampuksella oli aina rento ilmapiiri ja tutustuin myös eri pääaineita opiskeleviin tyyppeihin”, muistelee Ojaniemi.
Epävarmat ajat alkoivat jälleen 1970-luvulla, kun eduskunta päätti siirtää opettajankoulutuksen osaksi korkeakoulujen toimintaa. Savonlinnan seminaari lakkautettiin vuonna 1973 ja se siirtyi osaksi Joensuun korkeakoulua.
”Tällöin kampus eli hyvin epävarmoissa tunnelmissa, koska ei ollut täyttä varmuutta jatkuuko toiminta tosissaan vai siirtyykö se Joensuuhun”, toteaa Ripatti.
Kulta-aikaa kampus vietti Ripatin mukaan 2000-luvun alussa, kun Savonlinnan opettajankoulutus alkoi saada merkittävästi lisää opiskelijoita. Silloin henkilöstön ja opiskelijoiden määrä oli laajimmillaan. Parhaimmillaan Savonlinnassa opiskelijoita henkilökuntineen oli lähes 1500. Itä-Suomen yliopisto investoi kampukseen rakentamalla lisää rakennuksia ja toteuttamalla isoja EU-hankkeita niin matkailuntutkimuksessa, täydennyskoulutuksessa kuin opettajankoulutuksessa.
”Sen jälkeen vuonna 2006 yliopisto päätti, että kansainvälisen viestinnän laitoksen toiminnat siirretään Joensuuhun. Sitä voi sanoa eräänlaisena kuoliniskuna Savonlinnan yliopistotoiminnoille. Tämän seurauksena Savonlinnan opettajankoulutuksen vetovoima hieman laski. Neljä vuotta myöhemmin Savonlinnan kampus liitettiin yhdessä Joensuun ja Kuopion yliopistojen kanssa Itä-Suomen yliopistoksi.”
Koulutuksen kuolinisku odotutti itseään, kunnes vuonna 2015 yliopiston hallitus tarkasteli Savonlinnan kampuksen siirtämistä Joensuuhun.
”Savonlinnan kampuksella oli korkea valmistumisaste, ja vetovoimaisuus oli samaa luokkaa kuin Joensuussa. Pelkäsimme Savonlinnassa, että opettajankoulutuksen vetovoima hiipuisi, jos se siirretään Joensuuhun. Yliopisto sen sijaan katsoi muuton positiivisena siksi, että Joensuun kampuksella kasvatustieteen pääaineopiskelijoilla olisi laajemmat sivuainemahdollisuudet muihin tieteenaloihin. Syitä oli useita.”
Itä-Suomen yliopisto teki lopullisen päätöksensä Savonlinnan opettajankoulutuksen lakkauttamisesta huhtikuussa 2016. Savonlinnan kaupunki vastusti päätöstä ja lakkauttamistieto yhdisti kaupunkilaisia yli ikä- ja puoluerajojen. Riina Ojaniemi muistelee, miten uutinen tiivisti opiskelijoiden rivejä.
”Päätöksen jälkeen järjestimme mielenosoituksen kampuksella. Vastaanotimme yliopiston johtoa aulassa mustiin pukeutuneina. Vaikka ympärillä oli ihmisiä, joiden kanssa en ollut välttämättä puhunut kertaakaan, tunsin olevani kaikkien kanssa yhtä.”
Savonlinnan normaalikoulun rehtori Mikko Ripatti kertoo, että katseet täytyy nyt suunnata eteenpäin, ja eri tahojen täytyy kehittää Itä-Suomen kokonaisuutta eteenpäin. Ripatti siirtyy Joensuun Rantakylän normaalikoulun rehtoriksi.
”Itä-Suomen yliopiston ja koko Itä-Suomen kannalta opettajankoulutus on kaikkein olennaisin asia. Siinä koulutetaan meidän tulevat opettajat, jotka kasvattavat Itä-Suomen alueella asuvan väestön lapset. Jos tämä opettajankoulutus romahtaa, niin se romahduttaa pitkällä aikavälillä koko Itä-Suomen infrastruktuurin.”