Prekariaatin asema, työnantajien mielivalta, koulutuksen kaupallistuminen ja uusi työväenliike. Näitä teemoja tuodaan esille Dan Koivulaakson, Anna Kontulan, Jukka Peltokosken, Miika Saukkosen ja Tero Toivasen yhdessä kirjoittamassa pamfletissa Radikaaleinta on arki (Into-kustannus).
Mitään aivan ennenkuulumatonta pamfletti ei uuden työn, prekariaatin ja perustulon ympärillä käytyjä keskusteluja 2000-luvulla seuranneelle tarjoa, mutta se toimii varmasti silmiä avaavana lukukokemuksena ja keskustelunherättäjänä aiempaa laajemmille ihmisjoukoille. Kirjassa on myös paljon asiaa kasvatuksesta ja koulutuksesta.
Kirjoittajat vaativat oikeutta tavalliseen arkeen, perustuloa, vastarinnan pedagogiikkaa ja kasvatuksen politisoimista, työntekijöiden autonomian lisäämistä ja itsensä työllistäjien tunnistamista omaksi kategoriakseen ansiotyön ja yrittäjyyden välimaastoon. Vaatimuksia tukemaan on sommiteltu räikeää työehtojen ja työntekijöiden ihmisarvon polkemista sisältäviä työelämäkokemuksia Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanjasta. Yksi kirjan avainkäsitteistä on ”miljoonan marginaali”, jolla pyritään osoittamaan, ettei prekarisaatiossa ole kyse marginaalisesta ilmiöstä, vaan työntekijöiden epätyypillisestä työmarkkina-asemasta on tullut pysyvä ja laaja ilmiö. Pamfletissa ei myöskään nostalgisoida ”vanhoja hyviä aikoja”, vaan suunta on kirkkaasti eteenpäin.
Pamfletti toimii aiemmin käytyä keskustelua hyvin kokoavana ja vaatimuksia kansankielisesti artikuloivana teoksena. Sainkin sen luettua Helsinki-Joensuu -junamatkan aikana ja tämä nopealukuisuus ja helppo sisäistettävyys oli miellyttävä yllätys verrattuna esimerkiksi joihinkin verkkolehti Megafonin raskaimpiin artikkeleihin, joita osa kirjoittajista on aiemmin tuottanut – toki selkokielisyys on pamfletteja laajemmin yhdistävä luonteenpiirre.
Kirjoittaja on Joensuun vihreän vasemmiston (JoViVa) puheenjohtaja.