Tervemenoa! Eiköhän ex-päätoimittaja löydä hengenheimolaisiaan sieltä Tampereen suunnalta. Tovereiden keskellä ei tarttis kestää enää “nurkkakuntaisia itäsuomalaisia” tai muita “mielipiteensä ääneen lausuvia urpoja”. Win/win molemmille. Kannattaisko tutkivan jornalistin kokeilla rahastaa Lapin Kansaa seuraavaksi? Tai hakea duunia vaikka Tiedonantajasta?

Minkäs sile mahtaa jos päätoimittaja ei sopinut ylioppilaskunnan formaattiin.
Nyt kävi näin ja näillä mennään.

Voin yhtyä Järvenpään kritiikkiin yo-kunnan poliittisesta leikkikentästä. Ei minua ainakaan hirveästi motivoi jäsenmaksun maksaminen joidenkin hiekkalaatikkoa varten. Helppohan se on pelleillä ja toimia kuten huvittaa, kun rahaa tulee pakollisten maksujen muodossa. Mutta ei se lapsikaan aina saa sitä tikkukaramellia, joten eiköhän näillekin henkilöille vielä totuus elämästä valkene jossain vaiheessa. Toivottavsti edes nyt olette tyytyväisiä.

Yleensä on tapana, että päätoimittaja palkataan tekemään lehteä, eikä hänen “formaattiinsa” puututa valinnan jälkeen - lehdentekijöille suodaan tavallisesti journalistinen vapaus. Puheet rahahanojen sulkemisesta jos linja ei miellytä kielivät epävarmoista ja pelokkaista ihmisistä, ikävää että ISYYn kompurointi jatkuu tällä tavoin.

YO-kunnan poliittisesta suunnasta en osaa sanoa juuri mitään, kuitenkin mainittakoon että sylettää suomen puoluekeskeinen järjestelmä.
Puolueista ja politiikasta huolimatta en ole arvostanut lehden tasoa. Olen hirvittävän pahoillani etten arvosta citylehtimäistä julkaisua joita on jo 100 kpl jaossa joka nakkikioskilla

Ylioppilaskuntien ja amk-opiskelijayhdistysten oma pikku maailma on täynnä uraansa aloittelevia, kovin herkkänahkaisia wannabe-poliitikonalkuja. Jos muuten eivät rahkeet, suhteet ja osaaminen poliittisen vaikuttamisen kentillä vielä riitäkään, niin ainakin ministeri- jopa presidenttitasoinen omahyväisyys, pikkusieluisuus ja herkkänahkaisuus on todella hyvin hallussa. Liekö tuo jo äidin- tahi isänmaidossa perittyä?

Todellakin edari on yks leikkikenttä ja wannabe-poliitikkojen egojen nostattamiselle otollinen paikka. Mutta siitä huolimatta siellä tehdään hyvääkin työtä ja mietitään ihan tosissaan miten opiskelijan eloa pystyttäisiin parantamaan ja miten ns. lukuvuosimaksuilla saataisiin katettua itsestäänselvyyksinä pidettävien palvelujen kustannukset.

Lehti on kuitenkin ihan täyttä skeidaa, eikä millään tavoin kuvasta ylioppilaskunnan toimintaa. Se ei kuvasta ketään muuta kuin päätoimittajaa, ja ketäs sen sitten pitäisi kiinnostaa?

Uljas muistuttaa, että jokaiseen kommenttiin tulee liittää toimiva sähköpostiosoite. Muuten niitä ei julkaista.

Pasi Huttunen
kampustoimittaja

Ymmärrystä minulta budjettileikkauksesta johtuvien haasteiden ylitsepääsemiseen seuraavalle päätoimittajalle ja myöskin Järvenpäälle päätöksen tekemisestä.

Mutta samalla on huomattava että tästäkin jutusta paistaa katkeruus ja selkeästi tulehtuneet välit. Toivottavasti mielipiteitä saa jatkossakin sanoa julkisesti lehden tasosta ja sisällöstä, sillä minua ainakin masenti lehden uusi ulkomuoto ja toimitustyyli. Vanha Stimulus oli opiskelijaystävällisempi julkaisu ja näyttikin paremmalta.

Tulevan päätoimittajan tulee myöskin ymmärtää että huonoa palautetta tulee aina ja omilla teoillaan voi vaikuttaa siihen miten asiaan suhtautuu ja miten jatkossa asioita tuodaan esille. Rakentava keskustelu on aina parempi kuin kriitikkojen syytteleminen ajojahdista.

Haluaisin ISYY:aan kuulumattomana todeta teille jäsenmaksua pitkin hampain maksaville, että aloittelevien poliitikkojen hiekkalaatikkoleikkien lisäksi jäsenmaksujanne kuluttaa tämä Uljas-lehti. Edustajistohan on tehnyt jämäkän päätöksen, kun on päättänyt vähentää menoja lehden puolelta. Miksi laittaa jäsenet maksamaan lehdestä, joka ei jäseniä miellytä?

Sitä tavallista lukijaa ei pätkääkään kiinnosta ylioppilaskunnan kahnailut tai uljaat ajojahdit. Määrärahojen leikkaukset ovat toki erittäin huono ja näköalaton ratkaisu tulevaisuuden kannalta, mutta toisaalta kannattaa miettiä, oliko toimitukselta kamalan järkevä ajatus tehdä niitä itsestään kertovia juttuja. Tälläkin sivustolla varmaan kolmannes substanssista koostuu teidän omista naamoistanne.

Lukijakuntaa ei myöskään kiinnosta tällainen marttyyriksi tekeytyminen ja muiden syyttely syntyneestä tilanteesta. Joensuun ylioppilaslehden esittäytymishaastattelussaan Järvenpää sanoo seuraavaa: “Alueelliset identiteetit ovat minulle etäisiä. Pelkästään hämäläisetkin ovat keskenään todella erilaisia”. Nyt onkin vallan toinen ääni kellossa, kun päätoimittaja on “itäsuomalaisen nurkkakuntaisuuden” uhri. Kerrassaan jännittävä tapa luonnehtia joensuulaisia ja kuopiolaisia opiskelijoita - puhumattakaan siitä, mistä he alun alkaen ovat opiskelupaikkaunnilleen muuttaneet.

En liene ainoa, jonka mielestä osoittaa huonotapaisuutta lähteä työtehtävistään kiukutellen ja yleisölleen vihoitellen. Jos vaakakupissa painavin syy ovat olleet leikatut resurssit, niin ei voi kuin jälleen ihmetellä, miten ne avustajat ovat aikaisemminkin ilman palkkiota kirjoittaneet.

Vai taas kuohuu ylioppilaskunnassa. Muistan 90-luvun alun, kun lehteä tehtiin kahdella provisiopalkkaisella ilmoitusmyyjällä ja puolipäiväisellä päätoimittajalla, jonka palkka taisi olla vähän kolmen tuhannen markan päälle. Budjettisyistä yksi numero jäi ilmestymättä. Siitä huolimatta lehden teko oli hauskaa ja päätoimittajakin otti vaikeudet vain haasteina. Ilmaiseksi töitä paiskivat opiskelija-avustajat ovat olleet lehden sielu. Oikeisiin palkkoihin (ja toimittajiin) ylioppilaskunnalla tuskin koskaan on varaa ja mielestäni se ei edes ole sen tarkoitus. Sama koskee edustajistotyöskentelyä eli parempi harjoitella hiekkalaatikolla, kuin tehdä samoja virheitä valtakunnanpolitiikassa.
Mutta osa ylioppilaskunnista on puoluepoliittisia päätöksentekijöiltään ja osassa ei ole puolueita mukana juuri ollenkaan. On monta tapaa toimia ylioppilaskunnissa, eikä mikään niistä ole yksin oikea. Kaikki antavat hyviä kokemuksia ja kasvun paikkoja.

Uljaan resursseilla saisi tehtyä varsin hyvää lehteä. Paljon parempaa, kuin nyt on nähty. Tästä esimerkkinä voisi pitää vaikkapa uusinta lehteä, jonka pääjuttuun päätoimittajan mukaan oli suunniteltu juttua uuden ylioppilaskunnan kerhoista ja allekirjoittanuttakin sitä varten pitkään haastateltiin. Lehdessä ei kuitenkaan juttua nähty. Jos ajan ja energian sekä muut resurssit käyttäisi juttuihin, joita julkaistaan, se riittäisi paremmin. Ei tarvitsisi itkeä valtakunnalehdistöön että hiekkalaatikolla leikkii muitakin ihmisiä.

Oliko kerhoista kirjoittaminen liian opiskelijalähtöistä, paikallista vai muuten formaattiin sopimatonta?

Yt.
Ossi Hannula
poliittisesti sitoutumaton riviopiskelija

Päätös leikata Uljaan resursseja ei ollut mieluisa, mutta Uljaan talouden ollessa niin kurja, olisi lähes ainoana järkevänä vaihtoehtona ollut jäsenmaksun korottaminen nyt asetetusta 104 eurosta ylöspäin. Nykyiselläänkin jäsenmaksu on muihin yliopistoihin nähden korkea ja korotuspaineet lienevät taas ajankohtaisia jälleen ensi vuonna (esim. jos YTHS korottaa hintojaan). Jäsenmaksun määrän ”kurisssa” pitäminen nähtiin tällä kertaa niin oleelliseksi, että Uljaan resursseja jouduttiin leikkaamaan.

Uljaan suhteen olen pitänyt erityisesti siitä, ettei lehti ole jäänyt ainakaan värittömäksi ja mauttomaksi. Mielipiteet ovat jakautuneet puolesta ja vastaan, mutta ainakin on syntynyt keskustelua. Käyty keskustelu on kiitettävää siksi, että kenties samalla on syntynyt ainakin jonkinlaista, hieman laajempaa kiinnostusta ylioppilaskunnan toimintaa kohtaan.

Uljas 11 viivästyi viikolla ilmestymisaikataulusta toimituksesta riippumattomista syistä eikä meillä yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoittaa kahden aukeaman juttua jaostoista, valiokunnista ja kerhoista. Ymmärrettävää, että haastatellut ovat harmissaan. Juttuidea oli lähtöisin toimituksesta eikä missään määrin formaattiimme sopimaton.

Uusi päätoimittaja aloittaa maaliskuussa ja alkaa tehdä omansa näköistä työtä. Ylioppilaskunnassa meidän tekemästämme Uljaasta ollaan hyvin montaa mieltä, mutta henkilökohtaisella tasolla olen vuoteen erittäin tyytyväinen. Suuret kiitokset menevät tukijoille ja suurimmat linjaamme kritisoineille lukijoille. Arkisen työn ohessa he ovat antaneet eniten ammatillista pääomaa, mitä työmarkkinat osaavat arvostaa.

Suositan hakemaan Uljaan päätoimittajaksi. Ainakin itselleni kokemus on ollut erittäin rikastuttava. Jään 4. helmikuuta vuosilomille, minkä jälkeen vastaavana päätoimittajana toimii Joensuun kampustoimittaja Pasi Huttunen.

Työlleni en toivo jatkajaa, vaan aidosti uutta Uljasta tekevää päätoimittajaa ja ylioppilaskunnalle arvoisaansa lehteä. Irtisanoutumisratkaisuuni pettyneille kerrottakoon, että päätökseni on jokseenkin itsekäs, mitä edustajiston budjettileikkaukset osaltaan vauhdittivat. Jos Uljas olisi resurssoitu hyvin ja tunnustettu työmme jatkamisen arvoiseksi, olisin miettinyt toisenkin kerran toisiin töihin lähtemistä, mutta nyt päätös oli hyvin selvä.

Kiitokset vuodesta ja kiintoisasta keskustelusta, jonka toivon jatkuvan lähdettyäni.
Päätoimittaja Veera Järvenpää

Kuten viimeisimmästäkin numerosta näkee, Uljas on nykymuodossaan lähinnä Joensuun kampuslehti. Muuta ei voi tietysti ollakaan kun Kuopiossa ei ole enää edes kampustoimittajaa. Kuopiolaisena minua (ja näköjään monia muitakaan) ei juurikaan kiinnosta J-suulaisten wannabeanarkistien talonvaltauksen puiminen, J-suun teatterin tilanne ym. J-suun _paikallisuutiset_. Kuvaavaa on, että täällä nykyään esim. Viikkoärsyke-A4-läpysköitä luetaan aktiivisesti, kun taas Uljaan kalliit neliväripainokset saadaan näköjään kantaa niputtain jakeluhyllystä suoraan roskiin. Hirveetä tuhlausta.

Ehdotankin, että Uljas lakkautetaan, säästyvät rahat jaetaan kahtia ja kummankin YLIOPISTON entiset lehdet palautetaan. Stimulus ja Joensuun ylioppilaslehti olivat oikeasti resursointiinsa nähden hyviä opiskelijalehtiä. Minusta voitais hyvin pitää omat lehdet: Joensuussahan ei ole sen enempää motiivia lukea Savon Sanomia kuin täällä Karjalaistakaan.

Minusta Uljas on/oli ihan hyvä lehti, ja ihmettelen kritiikkiä, joka on kohdistunut siihen, ettei opiskelijoita koskevista asioista kerrota tarpeeksi. Lehtihän on täynnä opiskelijapoliitikkojen ja muiden toimijoiden esittelyjä! Mielenkiintoisimpia ovat jutut, jotka koskevat ajankohtaisia asioita, eivät opiskelijapolitiikkaan ja yliopistojen yhdistymiseen liittyvät jutut. Vähemmistö meistä kuitenkaan on yo-kunta-aktiiveja.

Ongelmallista on myös tuo kampusten yhdistämisen yrittäminen, koska en minä ainakaan jaksa lukea Kuopiota koskevia juttuja, koska en siellä käy. Varmaan kuopiolaisilla on vähän samanlaiset fiilikset.

Veeralle toivotan hyvää jatkoa uudessa työpaikassa.

Täytyy kyllä todeta, että Uljaan 2+1 kampuksen ratkaisu on alusta alkaen ollut älytön projekti. Tuon kuolleena syntyneen ratkaisun hedelmiä tässä nyt osaltaan ollaankin korjaamassa. Tasapainoista ratkaisua eri ylioppilaskuntien välillä lienee haasteellista tehdä edes avustajakaartin täydentämänä, ja vain kolmen palkatun toimittajan voimin se olisi täysin mahdotonta - vaikka nämä malttaisivat / olisivat malttaneet pyrkiä jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun linjattoman sekoilun sijasta.

Toivon, että kahden erillisen ylioppilaslehden ratkaisumalli otetaan puntariin edes hypoteettisena vaihtoehtona. Muutoin ainoa vaihtoehto näyttäisi olevan, että Uljas käsittelee jatkossa opiskelijan elämää niin ylimalkaisella otteella, ettei se liity varsinaisesti niin joensuulaisen kuin kuopilaisenkaan opiskelijan arkeen. Tosin, miksi se sitten olisi “Itä-Suomen ylioppilaslehti”?

Pelkkä resurssien kiristäminen ilman rakenteellisia kehitysideoita on opiskeiljajournalismin päälle kusemista.

Uljas tuntuu lukiessa tylsältä ja väljältä, paremmin voisi toimia Aku Ankan kokoinen julkaisu, sopisi käteen ja olisi mainiompi. Mahtavasta Itä-Suomen yliopistosta saa kuulla jo luennoilla, jotenkin jatkuva ISYY myrsky tuntuu jo ähkyltä.

Lehdessä voisi olla enemmän opiskelijoiden tekemää taidetta musiikista novelleihin ja piirroksiin, mieluummin kuin kertomusta toki hienosta UEF-1 edustusmenopelistä. Nyt lukiessa tuntuu siltä, että joka sivulle esitellään Uljas ja ISYY ihmisiä joista ei tule koskaan enää kuulemaan, ja jotka eivät välttämättä ole enää hetken kuluttua edes Uljaan hommissa.

Näin sivusta seuranneena olen ihmetellyt, kuinka kovakätisesti lehti on vastannut sen saamaan kritiikkiin. Lehtihän on ihan hyvä yliopistolehti, muttei toimittajan/toimittajien tarvitse käämejään polttaa pienestä kritiikistä. Nämä asiat tulisi osata sivuta ammattimaisesti. Onnea toimittaja Järvenpäälle jatkossa!

Jahah ja nyt edessä oikeudenkäynti. Hyvin hoidettu YO-kunta, hyvin hoidettu.

Sikäli jos tästä seuraa uumoillun kaltainen oikeudenkäynti ja ylioppilaskunta häviää sen, voivat kaikki mielessään päätellä, mitkä sen seuraukset ovatkin tämän maan ylioppilaslehdille.

Niin no. Mahdollinen oikeudenkäynti liene seurausta siitä, että ex-päätoimittaja ei ole ymmärtänyt työsopimusta allekirjoittaessaan mitä hän allekirjoittaa. Jos palkka sovitaan työsopimuksessa ja sen hyväksyy allekirjoituksellaan, niin aika ihmeellinen sopimus saa olla että se on laiton.

Ex-päätoimittaja ottaa näköjään kaiken ilon irti erostaan. Olin jokin aika sitten kirjoittamaisillani, että kaikesta huolimatta on vähän sääli, että Järvenpää eroaa. Uljaassa on kuitenkin käsitelty yo-kunnan toimintaa kriittisesti, mikä on pelkästään hyvä asia. Kuitenkin uusin käänne tuntuu jo vähän henkilökohtaiselta kaunalta.

Toivon, että uusi päätoimittaja on niin rohkea, että kriittinen linja jatkuu, mutta ymmärtää kuitenkin ylioppilaslehden tarkoituksen opiskelijoita monin tavoin palvelevana, myös lehdentekoon osallistumismahdollisuuden tarjoavana, julkaisuna. Ylioppilaslehti ei ole tarkoitettu palvelemaan yksinomaan päätoimittajan kunnianhimoa ja uran etenemistä. Niinkin voisi luulla, kun ottaa huomioon, kuinka paljon jopa valtakunnallista julkisuutta ex-päätoimittaja on kautensa aikana hankkinut.

“Jos palkka sovitaan työsopimuksessa ja sen hyväksyy allekirjoituksellaan, niin aika ihmeellinen sopimus saa olla että se on laiton.”

Valtakunnallinen TES sekä lainsäädäntö menevät sopimuksen yli. Eli tässä on kai kyse siitä, katsotaanko Uljaan tekeminen journalistiseksi työksi = Journalistiliiton TES voimassa.

Nähdäkseni oikeudenkäynti vaikuttaisi suomalaisten yo-lehtien tilaan vain positiivisesti. Ainakin Ylioppilaslehdessä, Tylkkärissä (ja Aalto-ylioppilaskunnan Ainossa?) on tessin mukaiset palkat, ja huomaahan sen lopputuloksestakin. Eivät ammattilaiset tule opiskelijalehteen, elleivät saa siitä kilpailukykyistä palkkaa. Ja jäsenmaksun hassaaminen muuhun kuin ammattitaidolla tehtyyn lehteen on typerää.

Milla hyvä, olisikohan näin että HYY ja AYY olisivat hiukan varakkaampia ylioppilaskuntia kuin ISYY? Tarkoittaisikohan tämä myös sitä, että heillä on myös lehteen suunnata isommat resurssit.

ISYY:n vuosikohtainen tappiontakaus lehdelle on noin 45 tuhatta euroa, samaa luokkaa mitä se oli myös ennen näitä pahamaineisia budjettileikkauksia.

Monessa yo-kunnassa lehteä tehdään nollatuloksella, meillä siis jokainen jäsen maksaa lehdestä noin neljä euroa vuodessa. Mielestäni nyt jo nyt kallista jäsenmaksua ei tarvisi nostaa enää eurollakaan, ainakaan kovin kevein perustein.

Yhteenvetona siis näkisin, että Uljaalla on ylioppilaskunnan kokoon ja varallisuuteen nähden edelleenkin loistavat resurssit toimittaa laadukasta lehteä opiskelijoille.