Tv-Resistori kulkee Karkkiautomaatin viitoittamaa tietä kotikutoisine äänimaailmoineen ja hellyttävine laulajineen. Musiikissa on päivänselviä yhtäläisyyksiä levy-yhtiötovereiden kuten Riston ja Eleanoora Rosenholmin kanssa: leikkisä pop säestää naivistisia, melankolisia sanoituksia.
Siinä missä Risto tunnetaan rujosta runollisuudesta ja Eleanoora Rosenholm kalmansävyisestä kokeellisuudesta, Tv-Resistori pysyttelee rajan kiltimmällä puolella. Vaikeista aiheista kuten ihmissuhteista ja olemisen tuskasta puhutaan, joskin lapsenomaisella sanastolla. Keskimäärin levyllä ei kuitenkaan sorruta tekopirteyteen.
Vokaaleissa vuorottelevat Yrjö Saarinen ja Päivi Kankaro, joka on esiintynyt myös nimellä Bääbs. Tiukimmat euroviisufanit saattavat muistaa Bääbsin kehnolla englannilla lauletun kehnon pop-veisun You don’t know tomorrow vuoden 2010 viisukarsinnoista. Ja jos kukaan ei muistakaan, siitä ei ole kuin hyötyä kaikkien kannalta.
Biisit toimivat monella tapaa: leppoisan yleisilmeen ansiosta niitä voi kuunnella taustalla pohtimatta turhia, ja toisaalta sanat ovat yksinkertaisuudessaan tarttuvia. Kesäpäivän soittolistalle kannattaa varata ainakin Ilta aikaa, Toivon että ja Koputan puuta.
Kappaleitten heikommasta päästä on viisiminuuttinen Pidän susta, tyhmä, joka alkaa jo puoliväliä kohti tuntua laahaavalta. Vahvimpia biisejä sen sijaan ovat muita synkempi Kaivoin kuopan sekä aloitusraita Ajasta jäljessä. Levyn sinkkulohkaisu Voi ei, ei voi olla totta on sympaattinen elämäntyyliinsä kyllästyneen hipsterin tarina: nyt en halua puhua mistään levyistä, pojista tai tytöistä. Turkulaiselta bändiltä tämä ei voi olla satunnainen veto – onhan Turku sekä vuoden kulttuurikaupunki että Suomen hipstermekka.
Jos bändin nettisivuihin on uskomista, levy ei ole syntynyt tuskitta. Kolmannella täyspitkällä albumillaan yhtye on kuitenkin kypsynyt, ja levyn tunnelma on edellisiä syvempi ja yhtenäisempi.
Menkää, ostakaa levy ja ruokkikaa köyhä suomalaisbändi.