JOENSUU – Kun laskeutuu Kerubin kellariin vajaa tunti ennen Nerve Endin keikan alkua, ei vastassa ole ihan sellainen tunnelma, kuin esikoiskeikoilla yleensä. Täyteen pakattu paikka suorastaan kuhisee odotuksesta, ja toimittajaparkaa lukuun ottamatta kaikki tuntuvat tietävän mistä on kyse. Ensimmäinen kuulemani kommentti laulaja-kitaristi Joonas Kaseliuksesta kuuluu: ”Joonas on ihq. Kirjoita se sinne juttuun.” Eikä tämä tullut miltään teinitytöltä. Ja onhan myönnettävä, että Kaselius tuo mieleen nuoremman, solakamman ja siloposkisemman version Peter Steelestä. Muutkin etukäteisennusteet hehkuttavat bändin taitoja ja povaavat illasta jotain suurta. Jälkikäteen voi todeta, että Nerve End lunasti odotukset korkoineen.
”Me ollaan menty useammallakin tavalla perse edellä puuhun. Me emme menneet keikalle harjoittelemaan, vaan on periaatteessa treenattu pari vuotta tätä keikkaa varten. Ihan samalla tavalla demoja on hiottu tosi kauan, että ne kuulostavat valmiilta ennen kuin julkaistaan. Me tehtiin valinta, että keikalle ei mennä ennen kuin kasassa on 45 minsaa omaa musaa”, Kaselius kertoo.
Ehkä sekin kertoo jotain, että Nerve Endin haastattelu on ensimmäinen urallani, joka sovittiin Doodlessa.
Bändi on julkaissut kaksi EP:tä. Ensimmäinen, This State of War on Kaseliuksen ja Lauri Mäntysen kaksin tekemä, mutta seuraavan, Axis ep:n tekoon miehistö oli jo täydentynyt entisellä Decended-miehellä, basisti Aki Jalkasella ja rumpali Erno Sallisella. Kaseliuksen ja Mäntysen visio Nerve Endin suunnasta näyttää kirkkaalta, mutta bändi vakuuttaa, että Jalkanen ja Sallinen ovat kokoonpanossa muutakin kuin vain työrukkasia. Bändin eteen tehtyjä työtunteja vertaillessa Kaselius tosin arvioi tehneensä esimerkiksi Axis ep:n eteen kymmenen tuntia siinä missä muut tekivät yhden. Hän äänitti, miksasi, soitti toisen kitaran, lauloi ja teki puolet kappaleista.
”Mun elämästä tää vie noin sata prosenttia. Kouluhommat ja muut tehdään jaksamisen ja ajan mukaan. En oo hyvä missään muussakaan ja tätä haluan tehdä”, Kaselius sanoo.
”Jossakin haastattelussa jo sanoinkin, että erimielisyyksiä ei ole, mutta vääntöä on. Jos joku asia ei ole miellyttänyt kaikkia, eikä ole päästy kompromissiin, on asia tehty kokonaan uusiksi. Aikaisemmissa bändeissä olen lähes poikkeuksetta itse ollut se, joka pyörittää hommaa. Nyt on rentouttavaa, kun saa vain soittaa”, Sallinen toteaa.
”Voi hoitaa oman tonttinsa ja tietää, että muutkin hoitavat omansa. Ja vastuuta saa jos haluaa ottaa”, Jalkanen komppaa.
”Laurin kanssa meillä on ehkä taiteellisiin asioihin vähän enemmän sananvaltaa, mutta kaikki käydään läpi aika demokraattisesti. Kenelläkään ei ole vielä mitään hirmu isoa egoa tässä. On hyvä, että olemme väittäneet toisillemme vastaan. Tämä on vielä tämmöistä harjoittelua. Sitten kun kun kaikki rupee lyömään rohkeampia ideoita kehiin, se voi olla henkisesti haastavaa. Täytyy pitää jalat maassa, niin tää tulee toimimaan hyvin”, Kaselius pohtii.
The Squid –kappaleesta tehty musiikkivideo ilmestyy piakkoin ja kokopitkä on tarkoitus saada pihalle ensi vuonna. Axis tehtiin omakustanteena ja se on netissä jaossa maksutta. Veikkailen sitä diilerin logiikaksi, jossa ensimmäinen annetaan ilmaiseksi, jotta kysyntä saadaan luotua, mutta bändi leikkaa oletukselta siivet.
”Neljästä biisistä ei nykyään ole mitään järkeä pyytää rahaa. Kokopitkäkin pistetään todennäköisesti ilmaiseksi jakoon, jos siinä ei ole jotakin levy-yhtiötä taustalla laittamassa kapuloita rattaisiin. Kaikista tärkeintä meille on näkyvyys. Ilmaiseksi antamalla saadaan kymmenen uutta kuulijaa, joista kaksi ostaa. Maksullista ei varmaan kukaan viitsisi klikata”, Kaselius sanoo.
Ja käy ilmi, että jopa bändin nimi edistää tehokkaasti näkyvyyden saamista.
”Halusin, että nimi on lyhyt, napakka, eikä kenelläkään käytössä. Hermopääte ois nerve ending. Koska se on meillä väärin kirjoitettu, ollaan Googlessa ekana”, Kaselius naurahtaa.
”Musiikkibisnes on murroksessa ja fyysisen tuotteen myyminen tulee joidenkin ennusteiden mukaan loppumaan viiden vuoden sisällä. Ne, jotka ensimmäisenä luovat uutta mallia, ovat vahvoilla. Eli jos talous suo, niin maksutta nettiin”, Sallinen sanoo ja jatkaa.
”Niin pitkään kuin ei ole taloudellisia pakotteita, tätä tekee mielellään jopa persnetolla. Motivaatiosta ei varmasti kenelläkään ole puutetta, mutta jos kymmenenkin vuoden päähän jatketaan, voi elämäntilanne olla jo erilainen.”
Useampikin levy-yhtiö on jo kosiskellut Nerve Endiä tositarkoituksella, mutta Nerve Endin jäsenistö korostaa, että heillä on varaa odottaa tarpeeksi hyvää sopimusta.
”Ei kirjoiteta sellaista sopimusta, jossa joutuu luopumaan taiteellisesta kontrollista. Levy-yhtiöt on aika jäljessä nykymeiningistä. Yhtiön kautta toisaalta aukeaisi ovet ohjelmatoimistoon ja voisi päästä vaikka jonkun ison bändin lämppäriksi. Eli me haluttais niitä suhteita, mitä levy-yhtiöillä on”, Kaselius selventää.
Jossain bändi kuvailee itseään progressiiviseksi metalliksi, mutta kyse ei luojan kiitos ole mistään tuskallisen pitkäksi venytetystä tekosynkästä taidehimmailusta.
”Jos sanoo, että on progressiivista, voi tehdä mitä haluaa”, Kaselius perustelee.
”Jos sanotaan, että me ollaan poppia, niin ei silloin voi olla kitarat säröllä ja blastbeatia”, Mäntynen täsmentää.
Nerve Endin musiikissa korostuvat kerrokset, ja niiden päällä on vielä hiukan kerroksia. Keikoille tarvitaan taustanauhaa, koska nykykokoonpanolla olisi fyysinen mahdottomuus soittaa ja laulaa kaikkea. Kaselius toteaa, että kappaleita ei tehdä treenikämpällä jamittelemalla, vaan ne tuodaan bändin soitettavaksi käytännössä valmiina. Se tekee soittajien urakasta myös hyvin haastavan, kun biisejä ei tehdä soittajan taitojen mukaan. Soittajan täytyy kiriä itsensä sen vaatimalle tasolle.
”Jatkossa haluan vielä korostaa sellaista, että bändi ei ole bändi, vaan sitä käytetään soittimena.”
Axis ep bändin sanoin:
Venom Willow:
”Kiero runttausbiisi, jossa on hittikertsi. Sävelsin sen kertosäkeen varmaan seitsemän kertaa. Yritin saada kappaleeseen polyrytmiikkaa”, Mäntynen kertoo. ”Googlailin, että myrkyllistä pajukasvia ei ole olemassa. Siinä ei ehkä tullut älyllistä riemuvoittoa lyyrisesti, mutta kyllä mulla siinä pointti oli. Semmoinen tietty punainen lanka kulkee läpi ep:n. Sama kertoja seikkailee koko levyn ajan. Lyriikoita on tehty yhdessä, mutta niillä voi olla eri merkitys kummallekin. Niitä tajuaa aina välillä uudelleen”, Kaselius jatkaa
The Squid:
”Kirjoitin tämän ep:lle alusta saakka, kun muissa on vanhempiakin riffejä. Lyyrisesti yritin olla vesiteemassa, joka sekin kulkee läpi ep:n. Hyvin Mastodonmainen lähestymistapa. Pitää tehdä vielä maa ja tuli. Soolo oli minulle sellainen, että nyt laitetaan kaikki tiskiin. Edelleen joutuu taistelemaan, että saa sen vedettyä livenä. Eikä vieläkään lähde niin hyvin kuin haluaisi”, Kaselius kuvailee.
Axis of Rotation:
”Otin sen akselin ympäri pyörimisen ja muotoilin sitä niin, että se kertoo oikeista asioista. Tarvitsin itselle viittauksen johonkin todellisiin tunteisiin, että sai jotain tunnelatausta lauluun. Biisi alkaa riffillä, jonka olen kirjoittanut joskus 16-vuotiaana. Nyt olen 22. Mulle tämä oli pahin jokeri biiseistä, mutta kyllä se istuu ep:lle. Räppikohta biisissä on parhaita kohtia levyllä. Se vähän arvelutti, kun kappaleessa käytetään sanaa love, ja vielä kertsissä!” Kaselius naurahtaa.
Thrive:
”Tästä tuli pitkä biisi ja olin skeptinen sen suhteen. Pelotti, että se on liian outo, eikä edusta meidän bändiä. Sehän lähtee Pink Floyd –tyylisesti ja sitten lähtee sellainen Strapping Young Lad –tyyppinen runttaus, josta edetään enemmän rock-meininkiin. Positiivista palautetta on kuitenkin tullut paljon. Netissä moni on hehkuttanut. Tämän biisin soolo on minulle se näytön paikka. Aiemmilla ep:n biiseillä on jo lunastettu odotukset, joten lopuksi voi jo vähän haastaa kuulijaa”, Mäntynen sanoo.
Nerve Endin haastattelu Ilosaarirockin verkkosivuilla: Herkullisin keikkakokemus vähään aikaan
Axis verkossa:
Nerve End Kuopiossa Henry’s Pubissa 12.6. ja Ilosaarirockissa Rekkalavalla 14.7. kello 21.30