Teksti on huolellista ja selkeää. Se on myös kohtalaisen viileää ja toteavaa kuvausta, joka ei vetoa lukijan tunteisiin. Tämä sopiikin hyvin julkisuudesssa pyöriteltyihin kuvauksiin Auerin luonteesta. Perusongelma on siinä, että kirjasta puuttuu rakenne.
Auerin tavoite näyttää olevan kertoa kaikki se, mitä hän ei muuten koe saaneensa yleisön tietoon. Tarkoituksena ei selvästikään ole tavoitella merkittäviä kirjallisia ansioita. Niin tarkkaan en ole tapaukseen tutustunut, että pystyisin arvioimaan, mitä kaikkea olennaista tietoa Auer on jättänyt kirjansa ulkopuolelle tai piilottanut taka-alalle. Ilmeistä kuitenkin on, että valikointia on tehty paljon.
Jukka S. Lahden murhatapaus on suomalaisittain poikkeuksellinen oikeustapaus ja se on tehnyt läpinäkyväksi huolestuttavia piirteitä Suomessa perinteisesti vahvaa luottamusta nauttineesta poliisista ja tuomioistuimista. Etenkin Auerin kirjoittamana koko tapaus näyttäytyy farssina, joka olisi hulvaton jos ei olisi niin suunnattoman traaginen.
Vaasan hovioikeus vapautti Auerin murhasyytteestä vuonna 2015, mutta hänet tuomittiin aiemmin seksuaalirikoksista ja törkeästä pahoinpitelystä. Poliisitutkinnasta julkisuuteen tihkuneet tiedot eivät anna hyvää kuvaa poliisin ammattitaidosta olipa sitten mitä mieltä tahansa tuomioiden oikeellisuudesta.
Olisi herkullista käyttää runsaasti palstatilaa sen arvioimiseen, onko Auer syytön vai rikollinen nero, joka pääsi kuin koira veräjästä, mutta oikeus on tuomionsa antanut ja asia on tällä erää selvä. Satunnaisen kirjakriitikon on turha lähteä murhatutkimusta tekemään. Kuka tästä tekeekään fiktiivisen koko illan elokuvan jossakin vaiheessa, on siitä lupa odottaa aika jännittävää.
Kaikki tämä huomioiden aiheesta olisi hyvin saanut kirjoitettua huippudekkariin verrattavissa olevan narratiivisen tietokirjan. Se olisi toki vaatinut kirjoittajaksi jonkun muun kuin Auerin. Kiteytetysti voidaan todeta, että pitkäpiimäinen ja kipeästi toimittamisen kaipuussa oleva kirja hassaa mielenkiintoisen aiheen.