YLIOPISTO – Kun tutkija X vietti taannoin merkkipäiviään, kokoontui pyöreitä juhlistamaan monenlaista tohtoria ja tohtorinnaa, maisteria ja akateemista sekatyöläistä. Konjakin äärellä rupateltiin opiskelijoista, koulutuksesta ja yliopistosta… ja vähän muustakin.
Uljaan avustaja lämmittelee kärpäsenä katossa illan makupalat keskustelijoiden suostumuksella, avautujien anonymiteettiä kunnioittaen.
Opiskelijat
Opiskelijat ovat aina naureskelleet mutiseville opettajille ja arvostelleet näissä polttavalla katseellaan aivan kaikkea. Naiivit luentosalikriitikot kuitenkin unohtavat, että ne osaavat katsoa takaisin:
“Kyllä mua vähän hirvittää nämä 19-vee vekkihametytöt siellä käytävällä… Että siis opiskellaan ihan pentuna psykkaa ja sitten kaksvitosena haetaan auttamaan jotain Rane – viiskyt – karvaperseduunaria kun siltä vaimo lähti.”
“Onhan ne varmaan kivoja, mutta kun ne ei puhu! Oma sarjansa on tietty nämä poikarukat, joilla on raudat kaikkialla ja pyrkimykset vaikka mihin. Eduskunnassa varmaan nähdään puhumalla täystyöllisyydestä, joo. Niin kuin tämä yksi sankari. No pyrkyreitä oli meitinkin aikaan.”
“Kyllähän sen kaikki tietää, että lahjakkaimmat… tai okei, se niiden enemmistö, menee luonnontieteisiin ja se kirjallisesti lahjakas porukka vetää sitten lonkkaa kahvipannun luona. Tekevät mitä tekevät. Minun ja yhteiskunnan kannalta aivan sama.”
“Sellainen asenne on lisääntynyt, että halutaan se yksi ainoa oikea vastaus asiaan kuin asiaan. Ei se mene niin. Tiedollinen pääoma kasvaa aina hitaasti. Tenteissä turhauttaa kun näkee ettei asiaa olla ymmärretty, vaikka vastaus on muodollisesti oikein. Kyllä sen vain näkee läpi kun on vuosia tätä tehnyt. Kysymyksenasettelussa on pakko suosia ulkoa pänttäämistä, kun luovuutta vaatimalla saat jaella pelkkiä hylsyjä ja juuri niille kympin tytöille ja pojille”
Aijai! Vihlaisiko sydänalasta vai ihanko loukkasi? Onneksi on lohtuakin:
“Ne on jotenkin negatiivisempia kuin ennen, vaikka on se tämä aikakin. Silloin kun mä aloitin 80-luvun alussa niin töistä maksettiin kunnon palkka eikä paineita ollu samalla tavalla kuin nyt. Tämä on nuorille kylmä maailma.”
“Vanhemmat kollegat syyttävät opiskelijoita pinnallisuudesta kun niitä kiinnostaa vain se tutkintotodistus… Yliopistokoulutuksella on aina ostettu ihmisarvoa, nykynuoret vaan uskaltaa sanoa sen ääneen.”
Yliopisto ja koulutus
Keltanokkaopiskelijoiden mielikuvissa nukkavierut teoreetikot ovat suojassa kapitalismilta brittihenkisessä kampusestetiikassa. Millaista yliopistolla sitten oikeasti on?
“Siellä voi olla töissä ihan mukavasti, kun muistaa ettei puutu toisten asioihin.”
“Matalaotsaisuutta on tietysti siellä niin kuin kaikkialla muuallakin, mutta luultavasti hiukan vähemmän.”
“Politiikasta on niin turha puhua, se ei hoida hallintoa kun eletään tässä kädestä suuhun – järjestelmässä.”
Koulutuspolitiikka nostattaa mielikuvien lysyhartiat vallankumoukselliseen ryhtiin:
“Koulutusinflaatiota voisi laskea ihan vain sillä, että palattaisiin lainarahoitteiseen opiskeluun. Se toimi ennen ja vähensi maleksintaa.”
“Ylikouluttautumista lasketaan tehokkaimmin palauttamalla kanditutkinnolle se arvo, joka sillä oli ennen 90-lukua. Se olisi yleiseurooppalainen linja ja hyödyttäisi koko yhteiskuntaa. Tietysti julkisen sektorin pitäisi tulla tässä ensiksi vastaan.”
“Läsnäolopakon voisi ottaa automaattisesti useimmille kursseille, se nyt on epäkorrektia sanoa, mutta varmasti se parantaisi opiskelijoiden mielenterveyttäkin kun olisi selkeä elämänrytmi siinä taustalla. Pitäähän sitä ihmisen mennä töihinkin, jos työpaikka on.”
Ammatillinen ylpeys jättää joskus muruja hampaankoloon:
“Referee – käytäntö on yhteiskuntatieteissä ongelmallinen ja tavallaan yliarvostettu toimintajärjestelmä, koska se pahimmillaan mahdollistaa jonkin tabuaiheen tutkimisen lyttäämisen vain siksi, että ulkopuolinen arvioitsija on asioista eri mieltä.”
“Jotkut väitöskirjat aiheuttavat sellaista myötähäpeää, että hävettää koko oppiaineen puolesta. Jos tutkimustulokset mahtuu tulitikkuvihkolle niin voi sentään.”
“Suomalainen tutkimus on säännönmukaisesti keskinkertaista, mutta niin se on kaikkialla muuallakin. Enemmistö aina on.”
Ihminen ja yhteiskunta
Akateemisuus tuo eväät pohdiskella, mikä Kummeli- ja rallikansaa vaivaa:
“Suomalainen sielunrakenne on erikoinen yhdistelmä aivan masokistista alemmuudentunnetta ja toisaalta hurjaa julmuutta toisia suomalaisia kohtaan. Tätä yritän aina korostaa ulkomaanvieraille.”
“Suomeen nyt on vaikea sopeutua kantasuomalaisenkin. Aikuiset ihmiset kuorivat perunat kuin pikkulapset ja viinilasillinen aterialla on merkki alkoholismista. Jostain uudesta kännykästä innostuminen muistuttaa ihan alkuasukastanssia.”
“Suomalaisille voit opettaa mitä tahansa, mutta et itsekunnioitusta.”
Kun ihminen on elänyt riittävän kauan, voi nostalgia seurata kuin hai laivaa:
“Kyllä ennen oli kaikki paremmin, siis todella oli. Kaikilla keskeisillä indikaattoreilla mitaten. Pohjoismainen hyvinvointivaltioprojekti ja melko suljettu markkinatalous oli viisasten kivi, joka heitettiin kankkulan kaivoon ja nimenomaan turhan takia, mitään ei olla saatu takaisin.”
“Postmoderneja valtioita yhdistää kaiketi toivottomuus ja kyllästyminen, mutta en toisaalta palaisi olosuhteisiin, joissa tekemistä keksitään diktaattorien johdolla.”
“Niin, kun ihmisiltä on viety Jumala, Neuvostoliitto ja Kekkonen, niin onhan niillä vielä raha ja rakkaus. Tai ainakin työttömyyskorvaus ja porno.”
Nyt jaksaa taas opiskella!