Professori Jaana Hallamaa oli ehdolla vuoden 2017 Helsingin piispanvaaleissa.Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa on pitkän linjan tutkija ja ansioitunut julkaisija. Hänen viime syksynä ilmestynyt teoksensa Yhdessä toimimisen etiikka (2017) keskittyy tarkastelemaan erityisesti ihmisten välistä yhteistoimintaa. Ensimmäisenä mieleen tulevat erilaiset etiikkaa ja moraalia käsittelevät teoriat, jotka antavat suuntaviivoja ja aineksia oman moraalisen toiminnan tarkasteluun. Hallamaan teos kyseenalaistaa tällaisen pelkkää yksilöä koskevan ajatusketjun jo pelkällä nimellään.
Mitä yhdessä toimimisen etiikka on ja mitä väliä sillä on kenenkään kannalta? Eikö riitä, että ihmiset keskittyvät omiin – mielellään onnistuneisiin – moraalisiin valintoihinsa? Jos kaikki toimisivat näin, eikö tästä seuraisi, että ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin ja kaikilla on niin sanotusti kivempaa täällä kurjistuvassa maailmassa?
Hallamaa lähtee liikkeelle siitä, että arkielämässä tulee jatkuvalla syötöllä vastaan tilanteita, joissa toimimme kosketuksessa toistemme kanssa. Tällainen kanssakäyminen tarvitsee omia eettisiä ohjeita.
Sekä yksilöllä että yhteistoiminnassa mukana olevilla on tavoite, jota kohti pyrkiä. Hallamaan mukaan ”yhteistoiminnasta voidaan puhua vain, jos toimijoita yhdistää jokin päämäärä. Lisäksi heidän on toimittava tavalla, jota ainakin jollain kriteerillä voidaan kutsua yhdessä toimimiseksi, yhteiseksi toiminnaksi tai yhteistoiminnaksi.” Yhteistoiminnan haaste on sovittaa yhteen toiminnassa mukana olevien intressit ja tavoitteet yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Kiinnostava kysymys onkin, mitä asioita on eettiseltä kannalta otettava huomioon kun toimimme yhdessä.
Ihmisten keskinäinen luottamus on keskeinen seikka, joka sitoo toimijat yhteen. Hallamaa kirjoittaa aiheesta luvun verran, joten tarkkaa erittelyä rakastaville lukusuositus. Hallamaa käyttää teoksessaan runsaasti arjesta ja elämästä tuttuja esimerkkejä avatessaan tarkkoja käsitteellisiä eroja. Tämä alkaa jo kirjan alkupuolella, kun Hallamaa esittelee erilaisia yhteistoiminnan muotoja. Potilasjärjestöä apuna käyttämällä abstrakti taso muuttui huomattavasti selvemmäksi.
Viimeisessä luvussa professori tuo esille erään erittäin tärkeän ongelmakohdan ja määrittelee yhteistoiminnassa vallitsevat yksilön suojamekanismit. Sitä kun ei yleensä vaivauduta tekemään. Suojamekanismit takaavat toimijana olemisen ja näitä ovat muun muassa sosiaaliset roolit sekä sopimukset. Hallamaan mukaan tällaisten puuttuessa ”toimijat joutuvat tukeutumaan – yleensä julkilausumattomiin – sosiaalisiin sääntöihin ja omaan moraaliautonomiaansa. Yhdenmukaisuuden paine voi kuitenkin heikentää merkittävästi kykyä itsenäiseen harkintaan.”
Takakannen mukaan kirja ”sopii etiikan perusoppikirjaksi ihmis -ja sosiaalitieteilijöille sekä organisaatio- ja johtamisalalle.” Tästä olen eri mieltä. Hallamaa on tehnyt ansiokkaan ja tarkan esityksen tärkeästä aiheesta, mutta perusoppikirjaksi teos on liian vaativa.
Ensimmäinen ongelma on pohjamutiin sukeltaminen. Ensimmäiset viisi lukua ovat lähestulkoon pelkkää taustoitusta itse asiaan pääsemiselle. Urheilutermein ilmaistuna pelisilmän käyttäminen olisi paikallaan: milloin on välttämätöntä pureutua syvälle, milloin puolestaan riittäisi lyhyempi ja lukijaystävällisempi kuvaus.
Hallamaan helmasynti on pureutua liian pikkutarkasti taustoihin, jotka eivät ole niin tärkeitä. Kirjan tavoitteista kertomisen jälkeen professori avaa mitä käsitteiden selventämisellä oikein voidaan tarkoittaa. Tätä jatkuu laajasti katsoen parin kolmen sivun verran ja se ei suoraan sanoen herätä kiinnostusta. Todella tarkalle erittelylle on paikkansa keskeisissä ja olennaisissa kohdissa. Ei jo johdannossa! Lukunautinnon näkökulmasta tällainen lähentelee jo fiaskoa.
Toisaalta kukaan ei voi syyttää Jaana Hallamaata huonosti tehdystä työstä vaan Yhdessä toimimisen etiikka tarjoaa yhdessä toimimisen säännöistä kiinnostuneille tarkan ja laajan lukupaketin. Teos ei ole nähnytkään nopeasti omaksuttavaa vaan on lukijalle haastavaa.
Jaana Hallamaa: Yhdessä toimimisen etiikka. Gaudeamus: 2017. 320 s.