Markku Filppula, Filosofinen tiedekunta

Itä-Suomen yliopiston dekaanit avautuivat johtamiensa tiedekuntien haasteista ja tulevaisuudennäkymistä. Synkät pilvet globaalin ja kansantalouden yllä huolettavat myös heitä, mutta kirvestä ei ole heitetty kaivoon.

Mitkä ovat ajankohtaiset haasteet tiedekunnassa tällä hetkellä?
Päällimmäisinä meillä kuten muissakin tiedekunnissa ovat tiedekunnan taloudelliseen asemaan liittyvät kysymykset. Hallituksen viimekesäinen opettajankoulutuksen kampusratkaisu edellyttää nyt tiedekunnalta opettajankoulutuksen kehittämissuunnitelman laatimista, mihin ollaankin juuri ryhtymässä. Samaan aikaan olemme mukana UNIFIn eli Rehtorien neuvoston käynnistämässä rakenteellisen kehittämisen hankkeessa (RAKE), jossa meitä koskettavat sekä kasvatustieteellinen että humanistinen ala. Näistä tiedetään tarkemmin vielä tämän syksyn aikana.

Kuinka kuvailisitte tiedekuntanne nykytilaa?
Nyt on saatu UEFin perustamisen edellyttämät rakenteelliset ja toiminnalliset ratkaisut tehdyiksi, eikä näihin liity erityisiä ongelmia. Yllä mainitsemani RAKE-hanke saattaa tosin tuoda mukanaan jatkotoimia, mutta koulutusalojemme kokonaisuutta se tuskin muuttaa kovinkaan paljon. Käsittääkseni työ- ja opiskeluilmapiiri tiedekunnassa on positiivinen, mutta yleisten talousnäkymien alavireisyys ja mahdollisen taloustaantuman seuraukset yliopiston ja tiedekunnan talouteen ymmärrettävästi askarruttavat juuri nyt ihmisten mieliä.

UEFin hallituksen puheenjohtaja Taalas ennustaa, että karsintaa on vielä edessä. Mistä UEFissa olisi varaa karsia? Entä mistä voisi
karsia omassa tiedekunnassanne?

UEF ilmoittaa strategiassaan olevansa monialainen yliopisto, ja minä olen tunnetusti puolustanut tätä yhtenä ”yliopistouden” kriteerinä. Hakisin tässä tukea Saksasta. Sikäläiset kollegat ovat kertoneet, että siellä korkeakoulutusinstituutio ei voi edes saada yliopiston statusta, ellei siinä ole tiettyä määrää ihan virallisesti säädettyjä aloja. Näihin kuuluvat mm. humanistiset tieteet. Tuon ”karsimisen” voi ymmärtää monella tavalla. Mielestäni on virhe tuijottaa tässä yksittäisiin oppiaineisiin; pitää pikemminkin miettiä, minkälaisia koulutuksen ja tutkimusalojen kokonaisuuksia meillä on ja järjestää olemassa olevat resurssit palvelemaan mahdollisimman mielekkäitä kokonaisuuksia. Näin pienemmätkin oppiaineet voivat osoittautua tärkeiksi osiksi esim. jotain opettajankoulutuksen kokonaisuutta tai maisterivaiheen opintokokonaisuutta, vaikka niillä ei yksinään olisi elämisen edellytyksiä. Tämä on vähän sama juttu kuin maastoajo pyörällä: huonosti käy, jos katseen kohdistaa liian lähelle yksittäisiin kiviin ja oksankappaleisiin. Meillä on tiedekunnassa työn alla suunnitelmia entistä mielekkäämpien kokonaisuuksien rakentamiseksi.

4. Rehtori Vartiainen harkitsisi lukukausimaksuja. Mikä on teidän kantanne asiaan? Keneltä voitaisiin maksuja ottaa ja kuinka suuria ne voisivat olla?
Kirjoitin juuri intran blogissani tästä aiheesta ja halusin erityisesti tuoda esiin sen, minkälaista hintaa esim. USA:ssa tai Britanniassa maksetaan siitä, että korkeakoulutus tehdään korkeilla lukukausimaksuilla entistä hankalammin saavutettavaksi. Äskettäiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös Suomessa koulutukseen pääsevät nytkin helpoimmin hyväosaisten jälkeläiset. En oikein usko, että minkäänlaiset stipendijärjestelmät voisivat tätä muuttaa, jos kaikilta peritään lukukausimaksut. Britanniassakin stipendien saanti on viime aikoina vaikeutunut, mikä entisestään korostaa yhteiskuntaluokkien eroja. On myös tarkkaan harkittava, saataisiinko Itä-Suomen yliopistoon riittävästi kansainvälisiä opiskelijoita, jos vain heiltä perittäisiin maksuja. Siihen suuntaan ollaan tosin jo menossa, joten kohtahan tämäkin tiedetään.

5. Millaisia terveisiä haluaisitte sanoa tiedekunnassanne nyt aloittaneelle uudelle opiskelijalle?
Olette tehneet hyvän valinnan tulemalla opiskelemaan tiedekuntaamme ja Itä-Suomen yliopistoon. Meillä on mainiot ja kaupan päälle kauniit opiskeluympäristöt, joissa on hyvä opiskella pätevien opettajien ohjauksessa. Meiltä valmistuneet ovat kauttaaltaan sijoittuneet hyvin työelämään valmistuttuaan ja ovat kysyttyä työvoimaa myös muualla. Kansainväliseen vaihtoon pystymme tarjoamaan lukuisia mahdollisuuksia, joten carpe diem, tarttukaa hetkeen ja tilaisuuteen!

6. Miten omalta osaltanne kannatte vastuuta sivistysyliopiston säilyttämisestä?
Näen akateemisella koulutuksella ja tutkimuksella olevan paljon muutakin kuin välineellistä tai pelkkään taloudelliseen hyötyyn tai kasvuun tähtäävää arvoa. Jos se rajoittuisi noin kapeisiin lähtökohtiin, se ei kelpaisi tuottamaan noitakaan hyötyjä. Olen itse saanut klassisen humanistisen koulutuksen, jossa korostuu ihmisen ikiaikainen tarve pohtia ja selvittää tieteen keinoin oman olemisensa luonnetta ja ihmisyyteen olennaisesti kuuluvia ja sitä määrittäviä arvoja. Omassa tehtävässäni dekaanina olen yrittänyt puolustaa näitä arvoja kaikenlaista reduktionismia vastaan. Tällä termillä tarkoitan pyrkimyksiä tehdä yliopistosta pelkkä tutkintoja, mahdollisimman korkeita julkaisujen sitaatti-indeksiarvoja, mahdollisimman rahakkaita tutkimussopimuksia tai kansainvälistä ranking-sijoitusta tavoitteleva tuotantolaitos. Meidän pitää pystyä parempaan.

  • Seppo

    Kiitoksia Filppulalle näistä hienoista kannanotoista! Piristävämpää tekstiä yliopistoon liittyen en ole kohdannut vähään aikaan.