Mäntyharju pitää opiskelijoista kiinni rahalla

Etelä-Savossa sijaitseva Mäntyharjun kunta houkuttelee opiskelijoita pysymään kuntalaisina kovalla rahalla. Jos läsnäolevaksi kirjautuneen ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijan kotikunta on vuoden 2017 alussa Mäntyharju, voi hän hakea 1200 euron suuruista kotikuntastipendiä. Kaikki, jotka täyttävät mainitut kolme kriteeriä, saavat stipendin. Kotikuntastipendi on käytössä nyt toista vuotta. Ensimmäisenä vuonna sitä haki 18 opiskelijaa. Stipendiä voi hakea 30. syyskuuta saakka.
Aiemmin kunta tuki opiskelijoita vuokraamalla edullisesti Helsingissä sijaitsevia omistamiaan vuokra-asuntoja, mutta nyt asuntoja vuokrataan avoimilla markkinoilla ja tuotot käytetään stipendeihin.
Kunnanjohtaja Jukka Ollikaisen mukaan tällä tavoin pystytään auttamaan suurempaa määrää opiskelijoita. Vuokra-asunnoissa on asunut viisi opiskelijaa, mutta kotikuntastipendi palvelee kunnanjohtajan mukaan kaikkia kunnasta opiskelemaan lähteneitä.

Mäntyharjun kunta sai 1960-luvulla kaksi perintöä, asunnon Ullanlinnasta ja rahamuotoisen perinnön, joissa molemmissa edellytettiin, että ne käytettäisiin opiskelijoiden hyödyksi. Rahoilla kunta osti toisenkin asunnon Helsingin Kalliosta.
”Kun itse aikoinaan opiskelin Joensuussa yhteiskuntamaantiedettä olin katkera kun en saanut hyötyä. Kotikuntastipendi on testamenttien hengen mukainen ja kunta antaa viestin, että on kiinnostunut opiskelijoistaan”, Ollikainen sanoo.
Väestön ikääntyminen on Mäntyharjun kunnan kipupiste ja stipendisysteemin avulla kunta toivoo säilyttävänsä yhteyden opiskelijoihin. Tämän uskotaan parantavan paluumuuton todennäköisyyttä. Väki vähenee 50-100 hengellä vuosittain. Stipendin piirissä on Ollikaisen arvion mukaan niin vähän opiskelijoita, että opiskelijapaikkakuntiakaan ei hetkauta, vaikka mäntyharjulaiset pitävät kirjat omassa kunnassa.
”Opiskelijan itsensä kannalta voi tulla harkinnan paikka, kun esimerkiksi joukkoliikenneliput saattavat olla halvempia opiskelupaikkakunnalla kirjoilla olevalle.”

Työpaikat ovat kunnassa tiukassa, mutta Ollikainen huomauttaa, että Mikkeli on työssäkäyntimatkan päässä.
”Kunnassakin on vientiyrityksiä, opetuspuolta ja tietenkin kunnallishallintoa. Nyt kun olen itse asunut täällä hyvän aikaa paluumuuttajana, niin aika paljon näkee muitakin takaisin tulleita.”