Tässä todellinen brittiläisen hardrockin mestariteos. Purplen klassinen Mark 2-kokoonpano (Blackmore, Gillan, Glover, Lord ja Paice) kirjoitti hardrockin oppikirjat uusiksi vuoden 1970 särmikkäällä In Rock-albumillaan. Seuraavana vuonna ilmestynyt Fireball kallistui paikoitellen progressiivisen ilmaisun puolelle.
Joulukuussa 1971 Sveitsissä äänitetty ja seitsemän kappaletta sisältävä Machine Head lienee kuitenkin Purplen merkittävin albumi, joka syntyi irtonaisemmin kuin yksikään toinen Purple-levy. Yhtye hioi In Rockin terävyyttä sulavamman rullauksen eduksi ja lopputulos on vielä likipitäen 40 vuotta myöhemmin hätkähdyttävää kuultavaa.
Avausraidassa Highway Star Gillan karjuu kuin todellisen heavyshouterin pitääkin Blackmoren ja Lordin sooloillessa esimerkillisesti. Maybe I’m A Leo rakentuu näppärän riffin varaan ja jälleen kitaristi ja kosketinsoitinosasto pääsee väläyttelemään taitojaan. Pictures of Home on albumin unohdettu klassikko, kertakaikkisen upea biisi, josta Roger Gloverille löytyi bassosoolon paikka. Svengaava Never Before on yllättävä valinta singleksi, jonka kekseliäs suvantokohta ja Blackmoren irtonainen sooloilu ovat vertaansa vailla.
Kakkospuoli käynnistyy nerokkaan pelkistetyn riffin kruunaamalla klassisella Smoke on the Water -hitillä. Sitä seuraava Lazy on albumin toinen unohdetumpi kultakimpale. Blackmore, Lord ja rytmiryhmä ovat elämänsä vedossa ja laiskuuden syvimmästä olemuksesta muutaman rivin heittävä Gillan kiirehtii huuliharppusooloon. Niinikään varsin tiukan riffin sisältävä päätös Space Truckin’ venyi ilmestymisaikoinaan livenä lähes puolen tunnin maratonmittoihin. Koskettava blues When A Blind Man Cries julkaistiin alkuaan ainoastaan Never Before-singlen kakkospuolena, mutta on nykyisen Purple-kepittäjän Steve Morsen myötä löytänyt tiensä myös keikkaohjelmistoon.
Machine Head sijoittuu kevyesti kaikkien aikojen hardrockalbumien top teniin Zeppelinin, Sabbathin, Heepin, Freen, Mountainin ja Grand Funkin parhaiden töiden kanssa.
Deep Purple Joensuu-Areenalla 6.7.2010