Lajin harrastajat Maija Palojärvi ja Oona Ala-Honkola esittelevät miekkailuliikkeitä.Historiallisen miekkailun harjoitukset ja periaatteet perustuvat kirjoituksiin, jotka lajin keskiaikaiset mestarit jättivät jälkeensä. Hommaan kuuluu miekan ja tikarin käyttöä, keihäitä ja jopa ratsailta taistelua. Nykyisin peruskurssilla jumppasalissa ei pääse hepan selkään, mutta alussa keskitytään jalka- ja miekkatekniikoiden opetteluun.
Kolme vuotta historiallista miekkailua harrastanutta Kasperi Torppaa kiinnostaa lajin monipuolisuus.
”Historiallisessa miekkailussa on mahdollisuus harjoitella useiden eri aseiden käyttöä eri suuntausten pohjalta. Myös aseeton kamppailu, eli paini, kiinnostaa jo itsessään, mutta lisäksi myös täydentämään aseellisia taitoja. Omat suosikkini aseista ovat pitkämiekka ja tikari.”
Miten sitten miekkaan tartutaan?
”Osallistuminen paikallisen seuran perus- tai alkeiskurssille on luontevin ja helpoin tapa päästä harrastuksen pariin.”
Mutta jos peruskurssi jäi välistä, voi mukaan hypätä myös lennosta.
”Harrastuksen pariin pääsee kyllä ilman peruskurssiakin. Tällöin aloittelevan oma motivaatio on ratkaisevaa, koska peruskurssin ulkopuolisen tulokkaan ohjeistus tapahtuu muun treenaamisen ohessa. Yleistä opetusta ei ole peruskurssin tavoin räätälöity aloittelevalle sopivaksi.”
Harrastusta aloitellessa ei tarvitse olla mikään salimake, mutta kunnon kehittäminen on kuitenkin tärkeää.
”Omasta kunnosta on suositeltavaa huolehtia myös treenien ulkopuolella. Hyvä kunto auttaa jaksamaan treeneissä ja ennaltaehkäisee vammoja”, sanoo Torppa.
Treeneissä opeteltuja asioita voi kerrata myös itsenäisesti.
”Mikäli intoa riittää, kannattaa myös harjoitella perusasioita kuten liikkumista ja lyömistä vapaa-ajalla. Miekan korvikkeena voi käyttää mitä tahansa keppiä, jolla pystyy mallailemaan oikeaa lyönnin liikerataa.”
Historiallista miekkailu harjoittaa Joensuussa Joensuun Historiallisen Miekkailun Seura, Kuopiossa Savon Miekka ja Savonlinnassa Pyhän Olavin Miekkailijat ry.