Itä-Suomen Yliopiston Ylioppilaskunta ISYY syntyy vuoden vaihteessa, kun Itä-Suomen ylioppilaskunnat yhdistyvät. On aika katsoa, ketkä tekevät työtä opiskelijoiden edun eteen.
Pääsihteeri Janne Mertasen työpöydälle on kertynyt komeat pinot papereita ja hylly pullistelee mappeja. Vasta valittu ISYY:n pääsihteeri aloittaa työssään vuoden vaihteessa, mutta Mertaselle työ on niin tuttua kuin vain voi olla. Hän on ollut Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä miltei kaksi vuotta ja valmistellut uutta ylioppilaskuntaa idean ensisiemenestä alkaen.
”Yhdistymistyötä on tehty pitkään, ja siinä on ollut monia mukana. Voin kuitenkin sanoa, että olen ollut alusta pitäen mukana ja yhtenä liikkeelle panevista voimista viemässä koko projektia eteenpäin”, Mertanen toteaa.
Mihin suuntaan uusi pääsihteeri aikoo ISYY:n viedä?
”Yksi ihminen ei vie ISYY:tä minnekää, vaan siinä ovat hallitus, edustajisto ja henkilökunta kaikki mukana. Porukalla tehdään”, Mertanen huomauttaa.
”Ei pääsihteeri ole mikään itsevaltias, vaan hän valmistelee asioita edustajistolle ja hallitukselle. Pääsihteeri tekee asioita hallituksen tai edustajiston käskystä tai oma-aloitteisesti, ja vie esitykset heille, ja toivottavasti he ovat sellainen porukka, joka keskustelee. KYY:nkin edustajistosta on oikein joutunut kaivelemaan keskustelua, että hei kritisoikaa, keskustelkaa ja argumentoikaa.”
Uutta ylioppilaskuntaa rakennetaan tiimiorganisaatioksi.
”Tavoitteena on saattaa hyvät käytänteet voimaan, ja pyrittävä löytämään hyvät asiat ja ottamaan ne kaikilla kolmella kampuksella käyttöön. Kuten Akateeminen kuulapalloseura toteaa toimintasuunnitelmassaan: luovutaan huonoiksi todetuista toimintatavoista ja jatketaan hyviä. Se on tärkein juttu.”
Joensuun ja Kuopion ylioppilaskunnilla on omat vahvuutensa: Kuopiossa tuutorointi on hoidettu järjestelmällisesti ja suunnitellusti, ja malli siirretään ISYY:n. Joensuussa jaostotoiminta on ollut aktiivisempaa kuin Kuopiossa.
Pääsihteeri huolehtii ylioppilaskunnan taloudesta, yleishallinnosta ja on organisaation esimies.
”En halua olla näkyvä hahmo. Koen sen aina vieraannuttavaksi, jos oma naama on lehdessä. Olen taustafasilitaattori, jotta tämä organisaatio toimii. Meillä on asiantuntija ja palvelusihteeristö ja tehtäväni numero yksi on katsoa, että sihteereillä on työkalut, välineet ja aikaa tehdä työnsä.”
Mertasen työhuone on Kuopiossa, mutta vastuualueena ovat kaikki kolme kampusta, myös Joensuu ja Savonlinna. Pääsihteerin lisäksi ylioppilaskunnassa työskentelee liuta sihteereitä, jotka vastaavat edunvalvonnasta ja neuvonnasta. Kuopion kampuksella on koulutus- ja sosiaalipoliittinen sihteeri Anssi Laine, järjestösihteeri Sirpa Risto sekä taloussihteeri Erja Leinonen. Joensuusta tavoittaa sosiaali- ja koulutuspoliittinen sihteeri Pekka Koivaaran sekä vapaa-ajansihteeri Kari-Pekka Mustosen. Joensuussa ovat myös kansainvälisten asioiden sihteeri Sonja Kuosmanen ja toimistosihteeri Hannele Mirola. Savonlinnassa opiskelijoita palvelee toimistosihteeri Eeva Marttinen.
Pääsihteeriä lukuun ottamatta työntekijät on valittu sisäisessä haussa.
Uudessa ylioppilaskunnassa on vähemmän työntekijöitä kuin JoYY:ssä ja KYY:ssä yhteensä. Vielä haetaan tuutorointisihteeriä sekä kv-sihteeriä ja liikuntasihteeriä Kuopioon.
”Yhtymisessä saavutetaan synergiaetuja. Yksi plus yksi ei ole kaksi, vaan puolitoista”, Mertanen sanoo.
Koivaara on soko-sihteeri, ja hänen painoalue on sosiaalipolitiikassa. Hän kuvailee työtään ”yleisedunvalvontasihteeriksi”.
”Kaikki elämiseen liittyvä kuuluu sopoon. Asuminen, YTHS, toimeentulo ja ateriatuki”, Koivaara luettelee.
Koivaara muodostaa Kuopion koso-sihteerin kanssa työparin. Laine on nykyisin KYY:n kopo-sihteeri ja Koivaara JoYY:n pääsihteeri.
”Anssi Laineen pääpaino on koulutuspolitiikalla, mutta me jaetaan töitä sen mukaan, mikä on tarve. Mutta molemmat kykenevät hoitamaan samoja hommia”, Koivaara luonnehtii.
Suurin osa työstä ja edunvalvonnasta hoituu sähköpostitse tai puhelimella, joten sillä ei ole suurta merkitystä, missä kukin on.
”Suurin osa edunvalvonnasta hoituu niin, ettei tarvitse nostaa takapuoltaan tuolista. Totta kai käymme Savonlinnassakin, mutta perusedunvalvontatyö ei ole sitä, että seistään kyltin kanssa kampuksella ja huudetaan, että paremmat palvelut. Työt tehdään toimistolla eikä kampuksella”, Koivaara huomauttaa.
Laineen vastuulle kuuluu kansallinen ja kansainvälinen koulutuspoliittinen seuranta, edunvalvonta ja sen valmistelu. Suuri osa edunvalvonnasta on paperityötä ja työryhmissä istumista.
”Painopisteenä on hallinnon opiskelijaedustajien valinnat, heidän kouluttamisen suunnittelu, organisointi, laatuauditoinnit, opiskelija-auditoijien rekrytointi, koulutuksen järjestäminen ja opiskelijajäsenten etsiminen on minun vastuullani. Lisäksi minulla on valmius tehdä sosiaalipoliittista neuvontatyötä yksittäisille opiskelijoille liittyen opintotukeen, asumislisään ja ylipäätään Kelan kanssa asioitaviin asioihin. Jos opiskelijalla on ongelmia pitää osata ohjata oikean ihmisen luo”, Laine kertoo.
Laineeseen ja Koivaaraan kannattaa ottaa yhteyttä, jos kokee, että opetushenkilökunta on käyttäytynyt epäasiallisesti, tenttijärjestelyt tehty väärin, tenttituloksia ovat myöhässä tai yliopistolla on menetelty hallinnollisesti menetelty väärin eikä ole kuultu opiskelijoita asioissa, joissa kuuluisi.
Laineen mielestä kynnys ottaa yhteyttä ylioppilaskuntaan on madaltunut viime vuosina. Esimerkiksi tenttitulosten viivästymisestä valitetaan aiempaa hanakammin. Hän arvelee Itä-Suomen yliopiston valmistelun vaikuttavan asiaan. Puhelin ja sähköposti eivät ole ainoat välineet olla yhteydessä sihteereihin.
”Jos opiskelijalla on joku ongelma ja hän tulee juttelemaan tai soittaa, se menee aina paperityön ohi. Palvelutilanteen priorisoi aina ykköseksi”, Laine vakuuttaa.
Edunvalvonnan eteen tehtävä työ ei itsessään näy, mutta sen tulokset konkretisoituvat kaikkien opiskelijoiden arjessa.
”Ylioppilaskunta vahtii, ettei yliopisto ala tehdä hullujaan. Jollei koulutuspoliittista edunvalvontaa tehtäisi, ei voisi tietää, miten mielipuolista esimerkiksi yliopiston henkilökunnan toiminta olisi. Aina joku vahtii”, Koivaara painottaa.
Vapaa-ajansihteeri Kari-Pekka Mustosen vastuulle kuuluvat liikuntapalvelut ja tiedotus. Yliopiston sähköpostiosoitteet muuttuvat ensi keväänä ja viimeistään silloin myös ylioppilaskunnan on luovuttava nykyisistä sähköpostilistoista.
”Suurin haaste on saada opiskelijat liittymään uusille sähköpostilistoille. Alkuvuodesta tulee olemaan suuria vaikeuksia asioista tiedottamisesta, sillä meillä ei ole virallista tiedotuslistaa. Rinnakkaisten listojen käyttö voi olla tarpeellista jopa puolivuotta”, Mustonen sanoo.
Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa liikuntapalvelut eivät ole samantasoisia.
”Kuopiossa Studentialla on oma liikuntasali, mikä mahdollistaa salin tehokkaan käytön ja se on paremmassa kunnossa kuin meidän salimme yliopiston tiloissa. Joensuussa täytyy lähteä kehittämään liikuntapalveluita, jotta palvelut monipuolistuisivat ja saataisiin enemmän salivuoroja.”
Mustonen lupaa, että ISYY:n verkkosivut avataan, kunhan niille saadaan tuotettua riittävästi sisältöä.
”Verkkosivuille on tarkoitus mahdollistaa, että ainejärjestöt voisivat itse lisätä tapahtumia, jotta sinne saataisiin tietoa. Ainejärjestöjen pitäisi olla itsekin aktiivisia. Ei ole ainejärjestöjenkään etu, että kaikki tapahtumat osuvat samalle päivälle.”
Joensuussa ilmestyy viikkotiedote Levottomat jalat ja Kuopiossa Wiikko-Ärsyke. Lisäksi kaikki ainejärjestöt, kerhot ja jaostot voivat ilmoittaa maksutta Uljaan Menot-palstalla.
Kahden ylioppilaskunnan liitossa kaksi erilaista kulttuuria sulautuu yhteen. Molemmilla on omansalaiset perinteet ja vuosittaiset tapahtumakalenterit.
”Mikä toimii Kuopiossa, ei välttämättä toimi Joensuussa. Uskon, että ylioppilaskuntien omat perustapahtumat jäävät, mutta ajan mittaan ne saattavat mennä yhteen. Kevät ainakin menee vielä vanhoilla, sillä ei ole aikaa käydä läpi, mikä toimii hyvin toisessa paikassa ja mikä toisessa. Tapahtumien järjestämisessä noudatetaan tasapuolisuutta.”
Kansainvälisyysasioiden parissa työskentelee Joensuussa kv-sihteeri Sonja Kuosmanen. Vielä ei ole varmuutta, onko kv-sihteerin työ osa-aikainen vai kokopäiväinen. Asia riippuu yliopiston rahoituksesta.
”Edunvalvontaan voisi tarttua aktiivisemmin, jos työ olisi kokopäiväinen”, Joensuun kv-sihteerinä työskentelevä Kuosmanen toteaa.
Vaihto-opiskelijoille Kuosmanen järjestää matkoja ja bileitä. Vuosittain käydään Pietarissa, Kolilla ja Lapissa. Matkoille voi lähteä kuka tahansa ylioppilaskunnan jäsenistä, eikä niitä ole tarkoitettu pelkästään vaihtareille.
”Kaikki tahtovat nähdä lapin ja revontulet, se on jotain mystistä. Kolilla käydään, jotta he näkisivät muutenkin Pohjois-Karjalaa eivätkä vain Joensuuta.”
Bileet ja kv-jaosto kutsuvat mukaan myös suomalaisia.
”Vaihtarit valittavat usein, etteivät tutustu suomalaisiin. Olemme yrittäneet houkutella suomalaisia mukaan jaostoon, bileisiin ja matkoille, ja aina joku on tullutkin Olemme miettineet, että ottaisimme ainejärjestöihin yhteyttä. Monilla ainejärjestöillä on kv-vastaavat ja ainejärjestöjen kautta voisi saada lisää ihmisiä toimintaan”, Kuosmanen suunnittelee.
Kansainvälisyydestä Kuosmanen kiinnostui oltuaan vaihdossa Ruotsissa ja Hollannissa.
”Jokainen päivä erilainen ja vaihtareiden kanssa on hauskaa puuhastella, päästä reissuun ja nähdä, miten hauskaa heistä on päästä Suomeen. Kun tapaa erimaalaisia ihmisiä eri kulttuureista, se vain vie mukanaan. Näkee elämän ihan eri vinkkelistä, kielitaito kehittyy ja saa uusia ystäviä ja kavereita.”
Edunvalvonnassa riittäisi tehtävää, jos siihen vain olisi käytettävissä työtunteja. JoYY:n kv-sihteeri on osa-aikainen.
” Harmittaa, etten ole vähäisten tuntien vuoksi ehtinyt paneutua edunvalvontaan. Jatko-opiskelijat eivät kuulu YTHS:n piiriin ja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilla pitäisi olla sairasvakuutus, mutta ei tiedetä kattaako se hoitokuluja Suomessa. Tutkarit muuttavat tänne vuosiksi ja heidän täytyy hoitaa paljon lupa-asioita. Heidän asioihinsa pitäisi paneutua, jotta tiedettäisiin, mitä ylioppilaskunta, kv-jaosto ja minä voisimme tehdä asioille, jotta tutkinto-opiskelijoiden olisi helpompi tulla Suomeen.”
Toimistosihteeri Hannele Mirola on se ihminen, joka pitää ylioppilaskunnan toimiston arjen käynnissä.
”Toimenkuva pitää sisällään laskutusta, kirjanpitoa, asiakaspalvelua, opiskelijakorttien tilailua ja pyykinpesua”, Mirola kuvailee työtään.
Mirola siirtyy vuoden vaihteessa vanhana työntekijänä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskuntaan, kuten Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan kirjanpitäjä Erja Leinonen.
”Erja hoitanee valtaosan kirjanpidosta. En tiedä kuinka paljon jää minulle. Muutenkin tehtävät muuttuvat. Kun nyt toimistolla on järjestö- ja tiedotussihteeri, liikuntasihteeri ja toimistosihteeri, niin ensi vuonna on vapaa-ajansihteeri ja toimistosihteeri. Osa nykyisistä tehtävistäni siirtyy Kuopioon, mutta voi olla, että järjestö- ja tiedotussihteerin tehtäviä siirtyy jonkin verran minulle”, hän arvioi tulevaisuutta ISYY:ssä.
”Työ ylioppilaskunnassa on ollut hyvin mielenkiintoista. ISYY:n suhteen minulla ei ole erityisiä odotuksia. Avoimin mielin mennään”, kaksi vuotta JoYY:ssa työskennellyt Mirola toteaa.
Kaikilla ISYY:n työntekijöillä riittää kokemusta ylioppilaskuntatoiminnasta, mutta kiistatta pisin ura on ISYY:n järjestösihteeri Sirpa ”Paristo” Riston plakkarissa. Paisto on ollut KYY:ssä töissä 18 vuotta. Hän luonnehtii itseänsä iloiseksi karjalaiseksi, mikä näkyy elämänasenteessa.
”Nuoret antavat minulle virtaa. Ei koskaan ole samanlaista päivää, ja aina tulee uusia asioita, jotka antaa uusia virikkeitä. Ei saa jäädä paikoilleen.”
Pariston kasvot ovat ylioppilaskunnan työntekijöiden kasvoista ne tutuimmat.
” Minulta saa valmiit opiskelijakortit, lukuvuositarrat, kalenterit, pysäköintiluvat ja vuokraan Lukemaa sekä bändikämppää. Myyn lippuja muun muassa Henry’s pubin keikoille ja järjestelen erilaisia tapahtumia ja teen Wiikko-Ärsykettä, joka on meidän tiedotuslehtemme. Lisäksi hoidan normaalit toimistotyöt ja pääsihteerin määräämät muut tehtävät.”
Pitkä työura on kartuttanut järjestömuistia.
”Entäs sitten, kun minulle tulee dementia! Miten sille järjestömuistille käy”, Paristo nauraa.
”Osaan auttaa opiskelijaa eteenpäin. En välttämättä tiedä vastausta kaikkeen, mutta tiedän keneltä kysyä lisätietoja.”
Opiskelijoiden arjessa on tapahtunut tuntuva muutos parin kymmenen vuoden aikana.
”Bilekulttuuri on muuttunut hirveästi. Kun tulin tänne, niin silloin oli varmaan neljä kertaa viikossa eri opiskelijabileitä. Opintotuki muuttui 90-luvun alussa ja tapahtui murros, minkä jälkeen opiskelijoiden bilekulttuuri väheni selvästi. Akateeminen vapaus on supistunut ja on menty enemmän putkiopiskeluun. Opiskeluajasta ei ehditä enää nauttia niin paljon kuin ennen ja opiskelu otetaan vakavammin. Harvemmalla on enää varaa roikkua kampuksella ilman opintotukea”, Paristo kertoo.