Moniosaaminen tuntuu elävän uutta kukoistustaan. Yliopistossa saa kuulla soraääniä ”liian laajoista” tutkinnoista, mutta työelämässä on oltava valmis lähes kaikkeen. Laura Lahdensuun kokoaman ja suomentaman Leonardo da Vinci: työpäiväkirjojen mukaan da Vinci määrittelee itsensä vaatimattomasti ”mieheksi vailla kirjasivistystä”, joskin maineeltaan hän oli uomo universale, yleisnero. Koulutuksen mahdollisista puutteista huolimatta hän on jäänyt historiankirjoihin yhtenä lahjakkaimmista taiteilijoista, keksijöistä sekä tutkijoista. Työpäiväkirjat sisältävät monipuolisen koosteen taiteilijan säilyneistä muistiinpanoista, aihepiireittäin jaoteltuina. Työllistymismielessä, kaikesta kiinnostumisessa on omat vahvuutensa, kuten myös sudenkuoppansa.
Da Vinci suunnitteli muistiinpanojensa jaottelemista kirjoiksi, mutta kompastuskivenä näyttää olleen elämän läpi kestänyt ideoiden ja ajatusten hallitsematon tulva. Muistiinpanot lisääntyivät, kun teoriat laajenivat ja jalostuivat sekä joskus muuttuivat päinvastaisiksi. Aina oli uutta tutkittavaa. Työpäiväkirjojen laajuus kertoo aidosta tiedonjanosta, kunnianhimosta sekä myös arvostuksen kaipuusta. Mies itse ohjeistaa: ”Pyri siihen, että työsi vastaa tarkoitustasi ja aikomustasi”. Aiheenrajauksesta olisi tosiaan voinut olla apua, mutta lukijalle laajan kiinnostuksen perimmäiseksi syyksi paljastuu halu tulla paremmaksi taiteilijaksi. Hyvä taidemaalari ymmärtää kuvaamansa syvemmin kuin mitä pinnalla näkyy. Da Vinci käytti paljon aikaa muistiinpanojensa kuvittamiseen ja hahmotteluun. Jälkipolville da Vinci näyttäytyy tuotteliaana, mutta työnantajansa saattoivat toivoa toisenlaisia tuloksia. Huomion pirstaleisuus johti monen tilatun teoksen kesken jäämiseen.
Kirjassa on viidettä sataa sivua, mutta se etenee yllättävän vaivattomasti ytimekkään ja asiapitoisen kerronnan ansiosta. Vaikka kansiin on ahdettu jokaiselle jotakin pieruhuumorista matematiikkaan ja allegorioihin, ei kokonaisuus jätä kylmäksi. Raskain osuus on hieman yllättäen luku taiteesta. Se keskittyy paljolti ohjeisiin ja teknisiin seikkoihin. Sotataito-luvussa sen sijaan päästään taas uuteen innostuneeseen ja mielikuvitukselliseen nousuun. Pohdinnat ja empiiriset tutkimustulokset ovat ryyditetty vahvoilla itsevarmoilla mielipiteillä. Da Vinci antaa vastauksensa kauneimpaan sinisen sävyyn, siihen tuleeko ääni vasarasta vai alasimesta, kumpi on pahempi menetys: silmä vai korva sekä jopa siihen tapahtuiko Raamatun vedenpaisumusta. Häntä kiehtoivat ulottuvuudet sekä yksityiskohdat, kuten se miltä edestä kuvatun neidon kampaus näyttää takaapäin.
”Niin kuin ruokahalutta syöminen vahingoittaa terveyttä, myös innoton opiskelu pilaa muistin niin, ettei se enää osaa säilyttää oppimaansa.” Tätä on syytä välttää, jos mielii yleisneroksi, kuten Leonardo. Siihen minulla on vielä matkaa, mutta olen sentään jo vasenkätinen, kuten Leonardo.