Irrallisista tarinoista rakentuu mysteeri, jonka palasia lukija pyrkii liimaamaan yhteen teoksen edetessä. Romaani tarjoaa pieniä vihjeitä ja paljastuksia, mutta runsaiden allegorioiden ja risteävien kertomusten väliin jää tulkittavaa. Romaanin osaset ovat tietyllä tavalla yhtä sekaisin ja hauraat kuin henkilöhahmojen sielunelämät.
Blogien maailma ei esittäydy teoksessa vain aikakautemme ilmentymänä, vaan ihmiskunnan vanhemman halun uutena ilmentymänä. Blogit tarjoavat median myyteille, joiden takaa paljastuu raadollisempi todellisuus, kuten teoksessa usein mainitussa Wilden romaanissa Dorian Grayn muotokuva.
Toisin kuin blogissaan, Dora G. esitetään harvoin kauniissa valossa. Kuten romaani yleisemminkin, hänen hahmonsa on kärjistetty ja mustalla huumorilla kirjoitettu, mutta ei aivan ilkeyteen asti. Hakkarainen suhtautuu ilmiöön verrattain neutraalisti ja maalaa sen osaksi ihmiskunnan luonnetta ennemmin kuin vain nykymaailman oireeksi. Kunnianhimoinen ja omalla tavallaan ajankohtainen teos testaa lukijan kyynisyyttä, kärsivällisyyttä seurata rönsyileviä tarinoita ja kirjoitustyylejä sekä kiinnostusta estetiikkaan.