Lääketieteilijät vastustavat aloituspaikkojen lisäämistä

Lääketieteen opiskelijat vastustavat lääketieteen aloituspaikkojen lisäämistä. Kantansa he ilmaisevat mielenilmauksessa, joka järjestetään kaikissa tiedekuntakaupungeissa Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa keskiviikkona 8. helmikuuta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön laskelmien mukaan aloituspaikkoja tarvittaisiin valtakunnallisesti lisää jopa 170. Itä-Suomen yliopisto on ilmaissut valmiutensa 30-50 aloituspaikan lisäykseen.

”Lääketieteen opiskelijoiden määrää ollaan lisäämässä , jolloin myös opetuksen laatu resurssipulan myötä väistämättä heikkenee. Suurien ryhmäkokojen seurauksena mm. mahdollisuudet toimenpiteiden harjoittelemiseen pienenevät huomattavasti. Potilasturvallisuudelle tämä on erittäin vakava uhka”, Suomen Medisiinariliitto toteaa kannanotossaan.
Myös Lääkäriliitto on ilmaissut huolensa aloituspaikkojen lisäyksen vaikutuksesta opetuksen laatuun.

Myös UEFin terveystietellisen tiedekunnan dekaani Jukka Mönkkönen painottaa, että jos aloituspaikkoja lisätään, tarvitaan lääketieteen laitokselle lisäresursseja ja lisää opetushenkilökuntaa.

  • Tomi Vainio

    Taitavat medisiinarit olla enemmän huolissaan tulevista palkoistaan kuin opetuksen tasosta.

  • Heikki Junkkari

    Niin, eihän lääketieteen opiskelijoilla ole mielessään mikään muu kuin raha.

    KOTA – tietokannan mukaan lääketieteen koulutusalalla ylempää korkeakoulututkintoa suorittavien opiske-lijoiden määrä on noussut vuosina 2000–2009 Helsingin yliopistossa 686:sta 860:een (+25 %), Oulun yliopistossa 598:sta 823:een (+38 %), Kuopion yliopistossa 644:stä 954:ään (+48 %), Turun yliopistos-sa 588:sta 859:ään (+46 %) ja Tampereen yliopistossa 436:sta 727:ään (+67 %).

    Opiskelijoiden määrää yhtä opettajaa kohden eli ns. opiskelija-opettajasuhdetta pidetään koulutuksen laadun mittarina – mitä vähemmän opiskelijoita opettajalla on, sitä yksilöllisempää ja parempaa opetusta hän voi antaa. Suhdelukua voi pitää myös pätevänä lääkärikoulutuksen laadun kuvaajana, sillä lääkärin ammattia opitaan mestari-kisällisuhteessa.
    Opiskelijoiden määrä yhtä opettajaa kohden kasvoi vuosina 2000–2009 kaikissa lääketieteen koulutusohjelmissa: Helsingissä 3,5:stä 4,7:ään (+34 %), Oulussa 4,5:stä 7,6:een (+69 %), Kuopiossa 6,1:stä 7,5:een (+23 %), Turussa 4,4:stä 5,5:een (+25 %) ja Tampereella 5,1:stä 6,9:ään (+35 %).

    Kyse on siis jatkuvasta trendistä, jossa opetusresursseja lisätään riittämättömästi sisäänotettavien lääketieteen opiskelijoiden määrään.

    SML ja KuoLO eivät vastusta sisäänottomäärän kasvattamista, mikäli opetusresursseja nostetaan samassa suhteessa.Tällä hetkellä prekliinisillä kursseilla on tuttu näky, että jotkut opiskelijoista joutuvat istumaan portailla kun paikkoja ei ole. Jo nyt pienryhmäopetus ja käytännön taitojen harjoittelu ovat vähentyneet ja massaluennot yleistyneet. Ns. ”Pienryhmissä” potilaat pääsevät osallisiksi 8-12 opiskelijan palpaatiosta ja onhan se kiva jos sen ihmismassan takaa näkisi sen potilaankin. Perusasioiden opettelu jää usein työelämään – mikä edelleen vaarantaa potilasturvallisuutta.

    Sehän on hienoa että ennakko-oletuksena kanssaopiskelijalla on heti se, ettei mitään todellista ongelmaa voi olla: Kyseessä kun lääketieteen opiskelijat, jotka järjestävät suurimman koulutuspoliittisen mielenilmauksensa yli kymmeneen vuoteen.