Sivistyksen tehtävä on Snellmannin opettaa ihmisiä toimimaan aktiivisesti yhteisönsä hyväksi.”Sivistys, joka ei ole kansallista, ei siten voi olla todellista yleisinhimillistä sivistystä. Se on silloin vain ulkoista tottumusta, jota voi verrata apinan tai koiran kouluttamiseen. Kansakunta ei voi kiinnostua sellaisesta sivistyksestä, se ei ole itsenäistä eikä sillä ole voimaa kehittyä. Ja kansan, joka ei milloinkaan saavuta muunlaista sivistystä, on itse rappeuduttava ja hävittävä kansakuntana.”
Ote on Saima-lehden ensimmäisestä numerosta, tammikuulta 1844. Johan Vilhelm Snellman (1806–1881) oli edellisen vuoden puolella muuttanut Kuopioon saatuaan sieltä yläalkeiskoulun rehtorin viran, ja samalla hän alkoi myös julkaista omaa lehteä. Saima tuli aikanaan tunnetuksi kovista yhteiskunnallisista kannanotoistaan, eivätkä läheskään kaikki pitäneet Snellmanin kirjoituksista.
Ennen Kuopioon muuttoaan 1843 Snellman oli ollut Ruotsissa ja Saksassa, ja hän oli kaupunkiin saapuessaan tunnettu maailmanmies ja filosofiälykkö. Mitä hän kuvitteli saavansa irti Kuopion kaltaisesta peräkylästä?
Saiman toimittajana Snellman tarkasteli Kuopion elämää ja kirjoitti ajankohtaisista asioista käytännönläheisesti ja pohdiskellen. Erityisen paljon hän kirjoitti säästä.
”Kuopion kausi opetti Snellmanille tosielämän tajua. Etenkin säitä kuvaamalla Snellman siirtyi käsitejärjestelmillä maailmaa hallitsevasta filosofista pikemminkin ympäristönsä tarkkailijaksi ja paikallisen hengen opiskelijaksi”, esittää Eero Ojanen, joka on Snellmanin Saima-kirjoituksista ja niissä esiintyvästä paikallisuudesta huhtikuussa väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori.
Snellmanin kirjoitukset Saimassa ovat poleemisia, ja hän painottaa teksteissään oman harkinnan ja ajattelun merkitystä. Hän vastustaa voimakkaasti sellaista rajattua sivistystä, joka on tarjolla vain yläluokalle ja keskuksissa asuville. ”Sivistys kuuluu kaikille!” ja ”Sivistys on ihmiseksi tulemista!” raikuvat snellmanilaiset sanonnat.
”Sivistyksen tehtävä on opettaa ihmisiä toimimaan aktiivisesti yhteisönsä hyväksi. Yhden ihmisen koulutus tarkoittaa sivistystä koko yhteisölle. Sivistys on inhimillisyyden valoa”, Ojanen kertoo snellmanilaisista ajatuksista.
Saiman toimittajana Snellman tarkasteli laajojen yhteiskunnallisten teemojen lisäksi myös Kuopion elämää, ja hän näki miten paikallisten oma aktiivisuus voi saattaa jopa koko kansakunnan kukoistukseen. Snellman uskoi ihmisyyteen, yhteisön voimaan ja kykyyn kehittyä.
”Snellmanilaisen sivistysajattelun mukaan ainoa keino Suomelle pärjätä oli kaventaa keskustan ja periferian, eliitin ja muun väestön kuilua. Eliitin ja kansan oli lähennyttävä molemmin puolin”, Ojanen toteaa.
Tätä ajoi Snellman aikanaan, ja samaa asiaa pohditaan nytkin Suomessa. Sivistys ja tiede eivät kuulu vain osalle kansaa, eikä tieteen tarkoitus ole rakentaa toisille ylivertaisia mahdollisuuksia alistaa muita ihmisiä. Ihmisen vastuu yhteisön hyvinvoinnista kasvaa oppimisen myötä.
Ojasen mukaan Snellman vastusti omaksi hyödyksi opiskelua. Ihmisen tulee käyttää opittuja tietoja yhteisönsä hyväksi. Sivistys on vastuun ymmärtämistä. Kaiken kaikkiaan, sivistys on omaa ajattelua ja oivaltamista koko yhteisön hyväksi.
Aikansa radikaalista ajattelijasta Snellman siirtyi myöhemmin ajamaan valtiomiehenä Suomessa läpi merkittäviä uudistuksia – hän muun muassa kohensi suomen kielen asemaa ja sai aikaan rahauudistuksen. Ojanen väittää, että nimenomaan Kuopiossa vietetyt vuodet muovasivat filosofi Snellmanista menestyksekkään poliitikon, joka osasi nähdä, milloin on oikea aika toimia ja muuttaa asioita.
”Snellmanilla oli hämmästyttävän hyvä politiikan taito. Hänellä oli hyvin määrätietoinen ote politiikkaan, ja samalla vankka tosiasioiden taju”, Ojanen sanoo.
Sivistys on nykypäivänä jälleen radikaali asia. Se on hautautunut vuosien saatossa jonnekin markkinayhteiskunnan, tehokkuustavoittelun ja tuottavuuden jalkoihin. Nyky-yliopiston tehtävä tuntuu olevan tuottaa tehokkaita ihmiskoneita markkinoiden tarpeisiin. Kilpailu on kovaa! Miten tieteestä onkaan tullut niin kylmä asia?
”Snellmanin ajatusten mukaan tieteen merkityksen ymmärtää ylipäätään vasta sivistyksen käsitteen kautta”, Ojanen pohtii ja jatkaa: ”tieteen tehtävä on auttaa kaikkia ihmisiä.”
Tästä voisi päätellä, että yliopistojen tämän hetkinen suunta on nurinkurinen.
”Nykyinen koulujen keskinäisen kilpailun korostaminen on erityisen huono suuntaus. Se sotii koko snellmanilaista sivistysajatusta vastaan. Jos katsotaan vain, kuka pääsee 200 joukkoon huippuyliopistojen rankingeissa, siinä ei ole järjen hiventäkään!” tuhahtaa Ojanen huolestuneena.
Snellman kritisoi aikansa hegeliläistä filosofiaa ”hedelmättömistä abstraktioista”, ja loi itse Suomessa kansalle sivistyksen pohjaa. Hän pureutui filosofian juurille ja löysi sieltä yhteyden muihin ihmisiin.
Räntäisenä iltana huhtikuun lopulla voi helposti samaistua Snellmanin säätä koskevaan tarkkailuun. Pieni on ihminen luonnonvoimien rinnalla, kun kylmä ja märkä ajaa ihmiset sisätiloihin. On kuitenkin tunnistettava, mitä asioita voidaan muuttaa ja mitä ei. Kansan jakautuminen yhä eriarvoisemmaksi on kiinni ihmisen teoista ja valinnoista, ei säästä.
Snellmanille sivistys oli ennen kaikkea tasa-arvoa ja vastuullisen toimijuuden ja oman ajattelun löytämistä. Sivistysyliopiston ja sen kaikkien kasvattien tehtäväksi voidaan täten katsoa yhä uusien tasa-arvoisten ja vastuullisten kansalaisten kasvattaminen.
Kainalo | Filosofinen jatkumo
Snellman-tietäjä
Eero Ojanen tutustui Snellmanin ajatuksiin jo opiskeluaikanaan 1970-luvulla, kun silloisia yliopistouudistuksia ajettiin läpi. Ojanen on kääntänyt Snellmanin kirjoituksia, luennoinut Snellmanin ajatuksista ja kirjoittanut filosofisia teoksia sivistyksestä. Hän on myös soveltanut Snellmanin ajatuksia sivistysvaltiosta nykypäivään, ja hänen mielestään sivistysvaltio voisi olla hyvinvointivaltiota seuraava suuri visio. Hyvinvointivaltio on ollut menestys, mutta siinä voi myös nähdä ongelmaa subjekti-objekti –suhteessa.
”Hyvinvointivaltioon saattaa liittyä ajatus ihmisestä vain passiivisena kohteena. Ihmisen oma sivistys ja kasvu jäävät tällöin vähemmälle.”
Ojanen kieltää sortuvansa kumpaankaan äärilaitaan, individualismiin tai kollektivismiin, ja huokuu rauhaa ja uskoa tasapainoiseen tulevaisuuteen.
”Snellmanilainen sivistysvaltio on mahdollisuus ja näköala.”
Filosofi ja tietokirjailija Ojanen väitteli Itä-Suomen yliopistossa sosiaalipedagogiikan oppiaineessa paikallisuuden näkökulmasta J. V. Snellmanin ajattelussa Saima-lehden 1844–1866 Kuopiota käsittelevän aineiston valossa. Vastaväittäjänä toimi Raimo Savolainen.
Saima – radikaali paikallislehti
Saima oli J. V. Snellmanin kirjoittama ja julkaisema ruotsinkielinen lehti. Ilmestyi Kuopiossa 4.1.1844–31.12.1846. Lehti oli yhteiskuntakriittinen ja poleeminen.
Snellman vaati lehdessä suomen kielen aseman kohottamista.
Tärkeimpiä aiheita olivat talouskysymykset, kasvatus ja kansallinen aktivointi. Snellman kirjoitti paljon myös sosiaalipoliittisista aiheista.
Kuopio-palstallaan hän tarkkaili säitä ja kaupungin erilaisia kuulumisia.
Lehden levikki oli tuon ajan oloissa laaja. Lehti joutui usein tuohon aikakauteen kuuluneen sensuroinnin kohteeksi, ja lopulta se lakkautettiin radikaaliutensa vuoksi.