Kulttuurikahvila Laiturin tiloissa järjestettiin huhtikuussa Vähennetään vaatetta -tapahtuma, jossa käsiteltiin vaatteiden ekologisia ja eettisiä näkökohtia sekä niiden kierrätettävyyttä. Illan ensimmäisessä puheenvuorossa tekstiilitieteen lehtori Tarja Kröger valotti aihetta yleiseen keskusteluun nousseiden ongelmallisten vaatekappaleiden, kuten ”turhakefleecen” avulla. Hänen mukaansa suomalainen laittaa keskimäärin 13 kiloa vaatetta roskiin vuodessa. Kröger rinnastaa pikamuodin varsin osuvasti pikaruokaan: kumpikin on pidemmän päälle epäterveellistä niin ympäristölle kuin ihmisille.
Kröger toteaa, että ei ole olemassa materiaalia joka tekisi autuaaksi.
”Pitää olla aktiivinen ja selvitellä, että onko eettisesti ja ekologisesti fiksua.”
Omassa ammatissaan käsityökasvattajana Kröger pyrkii tuomaan nuorten tietoisuuteen itse tekemisen ja korjaamisen mahdollisuuden. Hän huomauttaa, että usein vaatteita itse valmistavat ovat tiedostavampia ja tee-se-itse-toiminnan kautta vaatteista tulee omistajalleen merkityksellisempiä.
Puhas Oy:n edustajan Tommi Kukkosen mukaan jopa 95 prosenttia tekstiilijätteestä päätyy jätteenpolttolaitokselle. Hän kannustaakin ennen kuluttamista syntyvän jätteen vähentämiseen, toisin sanoen ihmisten olisi hyvä vähentää ostamista ja ostaessaan panostaa laatuun. Kukkonen toteaa, että käyttökelvottoman tekstiilin voi laittaa poltettavan jätteen joukkoon, sillä varsinaista kierrätysjärjestelmää ei tällä hetkellä ole. Hän valaa kuitenkin toivoa, sillä EU-tasolla on valmisteilla erilaisia tavoitteita tekstiilijätteen keräämisen suhteen. Myös tutkimusta tekstiilien kierrättämisestä on vireillä.

Tapahtumaan osallistunut Leena Parviainen mukaili illan puhujia ja vinkkasi, ettei vaatteita kannata pestä liikaa vaan tuulettaminen usein riittää. Tietoisuus ja kestävät toimintatavat lähtevät hänen mukaansa kotoa ja koulusta: asioista tulee puhua – nuorten keinoin.
Kohtuusliikkeen aktiivi Pauliina Kainulainen puolestaan kertoi konkreettisen esimerkin vaatteen elinkaaresta: t-paita palvelee kulahdettuaan mökillä tai marjametsässä, päätyen lopulta siivousrätiksi. Hän huomautti myös, että käsityön tekeminen itse lisää ymmärrystä sen vaatimasta vaivasta, mikä tuo tuotteelle korvaamatonta lisäarvoa.
Illan lopulla Maria Korkatti kertoi EETTI ry:n tutustumisenarvoisista Vaatevallankumous-kampanjasta sekä Tunne ketjusi -adressikampanjasta. Koko tapahtuman ajan ihmisillä oli myös mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajoihin, joiden teemat vaihtelivat tarinapajasta, kierrättämiseen ja sukkien parsimiseen. Lopulta tapahtumasta jäi käteen huojentunut olo: en ole yksin näiden pohdintojen keskellä. Jokainen voi levittää tietoa ja pyrkiä aktiivisesti tekemään parempia valintoja.