UEF:n hallitus päätti hetki sitten, että Savonlinnan kampus lakkaa olemasta. On selvää, sivistyksestä huolestuneet sekä savonlinnalaiset nostavat äläkän päätöksen myötä.
Savonlinnan kaupungin sitoutuminen kampuksen tulevaisuuteen on ollut ihailtavaa: professuurien lahjoittaminen oli jo avokätistä. Jo näihin peilaten ei päätös ollut yksioikoinen. Julkisuudessa on spekuloitu sitä, kuinka UEF:n hallitukselle ei lisärahoitus kelvannut. Ilmaista rahaa ei tänä päivänä ole. Palaan tähän myöhemmin.
Savonlinnasta vetäytyminen on monen tekijän summa. Tilakysymykset, vähentynyt rahoitus, koulutusleikkaukset ja paine takoa ”tulosta” ovat yksinkertaistuksia niistä syistä, jotka ovat johtaneet tähän. Korkeakoulutuksen rahoituksen vähentämiseen ovat osallistuneet kaikki eduskuntapuolueet viime vuosina. Syytöntä on turha hakea ja yhtälailla esittää.
On myönnettävä, että päätöksessä on myös uskoa siihen, että täten saadaan karsittua monia päällekkäisyyksiä sekä vahvistettua UEF:n profiilia ja selvimmin se näkyy Joensuussa. Se, että korkeakoulut saavat nykyisin kilpailla keskenään, on jo yksi revohka, mutta kansainvälistymiskehityksessä tämän kentän haltuun ottamisessa on kova työ itse kullakin.
Joensuun ja Savonlinnan vastakkainasettelu on turhaa. Päätös tuo Joensuuhun paljon, (ja vaikka kateus kuuluu suomalaiseen perusmentaliteettiin) ei tätä vastakkainasettelua tule luoda yhtään. Alueet ovat jo nyt joutuneet kilpailemaan keskenään kohtuuttomasti, kun yhteistyö olisi se, millä tätä maata rakennettaisiin ja on rakennettu kautta aikain.
”Yhdessä olemme menestyneet, erillään ja erimielisinä on tullut takkiin”, kirjoitti eräs kansanedustaja toissa viikolla Savon Sanomissa.
En olisi ollut hyväksymässä siirtoa, jos en uskoisi kantokyvyn Joensuussa riittävän.
Palataan aiempaan huomioon siitä, ettei raha kelvannut. Sanottakoon, että Savonlinnan kampuksen säilyttämispäätös, joka olisi taannut arvioidusti kahdeksan miljoonan euron seuraavalle sopimuskaudelle, olisi näkynyt uskoakseni OKM:n rahavirrassa. UEF:lle olisi tullut takkiin neuvotteluissa OKM:n kanssa, koska rakenteellista kehittämistä ei olisi tehty.
Toisaalta, jos tämä olisi vain rahasta kiinni, niin aina muutama miljoona jostain löytyisi Savonlinnaan. Korkeakoulujen rahoituksesta on leikattu reippaalla kädellä viime vuosina, eikä vanhaan malliin voida jatkaa. Vuositasolla kaksi kampusta maksavat noin miljoonan vähemmän, mitä kolme yksin tilojen puolesta. Tähän kun lisätään muut päällekkäisyydet, niin summa kasvaa. Ylioppilaskunnallekin syntyy säästöjä tahtomattaan. Tämä on kuitenkin vain pieni valonpilkahdus kurjuuden keskellä.
Sen tulevaisuudenkuvan pohjalta, mitä olen maalaillut, on ratkaisu UEF:n toimintakyvyn kannalta paras. Ja pitkässä juoksussa se on myös opiskelijalle paras. Savonlinnan osalta päätös oli surkea, tätä ei kukaan kiistä. Vaikka yliopistolla on roolinsa yhteiskunnassa, tulee sen kuitenkin viime kädessä tarkastella toimintaedellytyksiään keskittyen tieteeseen, tutkimukseen ja opetukseen huomioiden yhteiskunnan – lue valtiovallan – luomat realiteetit opiskelijaa unohtamatta.
Kirjoittaja on UEF:n hallituksen opiskelijajäsen, terveystaloustieteen opiskelija ja keskusta-aktiivi.