Päivä toisensa jälkeen täyttyvät kotitehtävistä, saliurheilusta, kavereiden tapaamisesta ja tällä viikolla aloitetusta taistelulajista, jota opettajani kutsuu schippalgiksi. Palatakseni vielä aikaan, kun saavuin Daeguun – päivä oli hikinen ja juna ja kadut täynnä ihmisiä. ”Buddy”, yliopiston tuutori, oli mua vastassa asemalla vaaleanpunaisissa lenkkareissaan ja vihreissä minishortseissaan. Lenkkarit ja minishortsit yhdessä ja erikseen ovat ilmeisesti lempiasusteita korealaisille tytöille.
Keimyung yliopiston asuntola osoittautui ihan kohtalaiseksi. Koko käytävän kanssa yhteisiin vessoihin ja suihkuihin voi sopeutua. Huonetoverini oli varannut alapedin ja vasemmanpuoleisen kirjoituspöydän. Kuvittelin itseni opiskelemassa jonkun kanssa vierekkäin koulupöydän ääressä ja nauroin. Ensimmäisen viikon kirosin valintaani. Miksi hitossa olin vaihtanut kohtalaisen mukavan elämäni näin paljon vaikeampaan malliin? Olin shokissa, väsynyt ja vihainen.
Huonetoverin nimi on Hye in. Unohdin nimen kaksi sekuntia sen kuulemisen jälkeen. Kaksi ensimmäistä viikkoa yritin soveltaa sen lausumista sitä mukaa, mikä kuulosti parhaalta. Nyt osaan jo sanoa mallikkaasti He’in. Buddyni sattuu olemaan Hyo in, joten alussa sekoitin vielä nimet keskenäänkin. Vieläkään en ole ihan varma, miten Hyo in lausutaan.
Kolmantena päivänä oli orientaatio yliopiston tapoihin ja tiloihin. Salissa oli lähes sata vaihto-opiskelijaa, kaikki enemmän tai vähemmän shokissa. Olin edelleen kuumeessa, kaikki oli uutta ja sekavaa. Kampus tuntui aluksi valtavalta. Eri rakennuksia on yli kolmekymmentä, joista viidessä vietän suurimman osan ajastani. Alue on lisäksi mäkisempää kuin koko vietävän Kuopio, joten jo kävely kampuksen päästä päähän käy urheilusta. Vielä kun ilmasto on täällä kosteampi kuin Suomessa, en yksinkertaisesti voi välttyä hikoamasta läpikotaisin vähintään kolmesti päivässä. Voi vain kuvitella, miltä haisin pari viikkoa, ennen kuin ostin hajuveden! Tehokas Palmolive petti mut jo aamupäivällä.
Uusia tuttuja olen saanut kymmenittäin, koska asuntolassa tapaa ihmisiä jo matkalla vessaan, vaihtareiden kesken juhlitaan viikonloppuisin ja yliopistolla moni korealainen tuntuu olevan kiinnostunut kohentamaan englanninkielen taitojaan. Ensimmäisen viikon perjantaina meillä oli tutustumisbileet, ja vaikka yliopisto tunnustautuu kristilliseksi – täällä on oma kappelikin ja korealaisille on pakollisia kristinuskon kursseja – kiitos sille joka päätti tarjoilla viiniä bileissä. Suomalaiseen tapaan juttelin vasta kolmannen lasin jälkeen ja seuraavan aamun pieni darra sai olon tuntumaan jo vähän kotoiselta.