Joose Mikkonen ja Juha Lagström toimivat ensimmäistä kertaa ylioppilasteattereiden liiton festivaalilla esityksiä kommentoivassa raadissa. ”Me emme vain arvioi ja tuomitse ajatuksella, että meidän kantamme on ainut oikea. Me myös vaikutumme ja tulemme vaikutetuiksi”, Mikkonen kuvailee raatilaisen tehtävää.Palautteen saaminen usein jännittää oli sitten kyse kurssitehtävästä, työstä tai taiteellisesta esityksestä. Vaasan Ylikivat ylioppilasteatterifestivaaleilla huhtikuun puolessa välissä esityksiä arvioineet Juha Lagström ja Joose Mikkonen kertovat myös palautteen antamisen olevan haastavaa. ”Aina voi tulla ymmärretyksi väärin, oli sitten näyttämöllä tai antamassa palautetta”, Mikkonen sanoo. – Meri Parkkinen, teksti & kuva
Palautteen saaminen työskentelystä on kehityksen edellytys. Silti rakentavankin kritiikin vastaanottaminen voi olla hankalaa. Huhtikuussa Ylikivat ylioppilasteatterifestivaaleilla esityksiä arvioivassa raadissa toimineen näyttelijät Juha Lagström ja Joose Mikkonen paljastavat, että myös palautteen antaminen hermostuttaa.
”Koen tämän jännittäväksi, koska en ole koskaan ennen ollut missään raadissa. Jännittää myös se, että ymmärretäänkö oikein se, mitä sitten suustaan päästää”, Elonkerjuu -yhtyeen solistinakin tunnettu Lagström pohtii.
Mikkonen sekä Lagström ovat ensikertalaisia teatteriesityksiä arvioivassa raadissa, mutta raadille esiintyminen on luonnollisesti tuttua. Kokemus palautteen vastaanottamisesta saa näyttelijät varuilleen, sillä he eivät halua vahingossakaan loukata ketään. Tapa käsitellä ulkopuolelta tulevaa palautetta on paljon ihmisen persoonallisuudesta kiinni.
”Ohjaajan antama palaute työryhmän sisällä on eri asia työryhmän ulkopuolelta tuleva arvio. Ohjaajan palaute voi olla hyvinkin teknistä eikä sitä oteta niin henkilökohtaisesti”, Mikkonen arvelee.
Teatteriesityksiä arvioivat raatilaiset kokevat ettei heidän tehtävänsä ole määritellä, onko esitys hyvä vai huono. Vaikka palautteen antaminen ei saa rakentua ainoastaan henkilökohtaisten mielipiteiden varaan, painottavat Mikkonen ja Lagström kertovansa oman näkemyksensä esityksestä. Tätä katsojakokemusta voi työryhmä käyttää hyväkseen kehittääkseen itseään.
”Sitä huomaa itsekin joskus tiedostamattaan arvioivansa esitystä onko se huono vai onko se hyvä. Se ei ole kuitenkaan oleellinen kysymys. Huonostakin teatteriesityksestä voi puhua monta tuntia ja sehän kertoo esityksen vaikuttaneen jollain tapaa”, Mikkonen puntaroi.
Palautteen saaminen on avain omassa tekemisessään kehittymiseen. Se tulisi käyttää hyväkseen, mutta samalla muistaa sen olevan vain yksi näkemys, vaikka kyseessä olisikin alan ammattilainen. Ylioppilasteatterifestivaaleillakin raadin tehtävänä ei ole arvottaa esityksiä vaan auttaa harrastajia näkemään työskentelyssään asioita, joita ei välttämättä itse ole kykenevä huomioimaan.
”Palaute on erittäin tärkeä asia teatterissa semmoisissa asioissa, joita itse välttämättä huomaa tai ymmärrä. Lavalla on asioita, jotka eivät itselle tunnu samalta miltä ne näyttävät. Tämmöisten virheiden oikomisessa se palaute on erittäin tärkeässä asemassa”, Lagström.
Jokainen kritiikki on yksittäisen henkilön näkemys, johon vaikuttavat henkilön omat lähtökohdat ja kokemukset. Voi olla jopa turmiollista lähteä työskentelemään tavalla, jonka olettaa olevan oikein saamansa palautteen perusteella. Loppuen lopuksi palautteen vastaanottajan on käytettävä harkintakykyään, mikä hänelle itselle olisi parasta kehittymistä silmällä pitäen.
”Ei niin, että tekee sitä mitä luulee, että raati toivoo hänen tekevän. Vaan oikeasti oivaltaa siitä palautteesta asioita, joissa raati on ollut oikeassa ja ymmärtää niistä olevan apua. Olisi hienoa, jos palautetta pystyisi käsittelemään sellaisena raakadatana, joista poimisi hyviä ideoita”, Mikkonen toivoo.
Lagström toivoo palautteen aikaan saavan keskustelua. Myös ihanteellinen palautteenantotilanne olisi vuorovaikutteinen. ”Jos itsellä on joku asia, joka askarruttaa mieltä, siitä kannattaa kysyä”, Lagström kehottaa.