Koukussa on ihan kiva näytelmä

Ihan kiva näytelmä. Vierailevan ohjaajan Anna-Maria Klintrupin Joensuun kaupunginteatterille ohjaama tulkinta Ray Cooneyn farssista Koukussa on kepeän viihteellinen ja kauttaaltaan sovinnainen. Se ei haasta mitään tai ketään taiteellisilla ratkaisuillaan tai sisällöllään. Mitään rajaa ei yritetä lähestyä saati sitten venyttää. Koukussa on turvallinen pikkujoulukauden ajanviete, jota katsellessa ei tarvitse ajatella. Se tarjoaa parin tunnin mittaisen pakomatkan arjesta sellaista kaipaavalle.
Kaupunginteatteri on vuonna 2002 esittänyt Cooneyn farssin Juokse lempesi edestä ja Koukussa on sille jatko-osa, joten näytelmävalinta on sikäli perusteltu. John Smith (Markku Maasilta) on kahta vaimoa ja kahta lasta pyörittävä taksikuski. Huumori haetaan kommelluksista, joita syntyy kun hän yrittää pitää kaksi perhettään tietämättöminä toisistaan. Vaimoja esittävät Anna Ojanne ja Minna Maaria Virtanen. Lapsia esittävät Suvi Maaria Virta ja Heikki Nousiainen. Mukaan sotketaan myös Smithin toisessa perheessä alivuokralaisena asuva Stanley (Petteri Rantatalo) sekä tämän seniili isä (Kai Paavilainen).
Paavilainen tuo roolisuoritukseensa kreisikomediaa, joka esityksen kokonaisuudesta irtonaisena rakentaa tervetullutta arvaamattomuutta muuten täysin odotuksia vastaavaan, oppikirjamaisesti tahtiaan kiihdyttävään farssiin. Lavalla on myös paljon ovia ja niiden taakse jäädään usein lukkojen taakse ja niistä säntäillään. Käsiohjelmassa siteerataan Wikipedia-artikkelin määritelmää farssista.

Farssi nojaa paljolti ajoitukseen ja se on tässä hiottu jo ensi-iltaan tultaessa kohdalleen. Näyttelijäntyö on rutinoitunutta ja paikoitellen hiukan ponnetonta. Näyttelijät eivät kaiva itsestään mitään erityisen suurta intohimoa tekemiseensä, mutta hoitavat hommansa kunnolla. Iloisen poikkeuksen sääntöön tekee harjoittelija Nousiainen, jonka tekemisen paloa on ilahduttavaa katsoa.
Teksti kuljetaan läpi uskollisesti, eikä sitä ole esimerkiksi paikallistettu tai ajantasaistettu. Usein se toimii, mutta tässä hiukan vapaampi tulkinta olisi saattanut herättää teoksen eloon.
Erityisen miellyttävä elämys Koukussa lienee niille, joiden mielestä homoudessa on jotain outoa ja väärää. Näytelmä on kirjoitettu 2001, mutta Cooneyn homovitsit ovat suoraan viime vuosituhannelta. Muuten Koukussa virtaa läpi lähes jälkiä jättämättä, mutta homovitsailu on aidosti vaivaannuttavaa. Huomasin toivovani lavalle vaikkapa pieruhuumoria, mutta ymmärrän tietysti, että se ei olisi lainkaan tarpeeksi sovinnaista tähän kontekstiin.

Koukussa on vaivattoman oloisesti tuotettu, perusammattitaitoinen ja rutiinilla läpivedetty viihdepläjäys. Yleisö ympärilläni selvästi viihtyi. Muutama lähellä istuva tuntui melkein tikahtuvan nauruunsa. ihan kiva näytelmä.