Pari kertaa oli luettava Kerubin nettisivujen keikkailmoitus: ei salia vaan kellari. Valinta oli osittain pakon sanelemaa, sillä Improklubi oli vallannut normaalin esiintymisareenan. Viikonloppuisin teinien popbilemestana toimiva tila muuttui kuitenkin onnistuneesti pääasiassa keski-ikäisten sivistyneeksi viininhuuruiseksi olohuoneeksi. Samuli Putron saapuessa lavalle huomio kiinnittyi ihme kyllä sisustukseen: vanhanaikaisuus paistoi esiin ja viimeistään hänen lakoninen “Valoshow” -toteamuksensa yhden jalkalampun syttyessä päälle sai kaikki varmasti kiinnittämään asiaan jonkinasteista huomiota.
Lähtölaukaus keikalle oli hullunrohkea. Kenellä nyt tulee oikeasti mieleen kiskoa hatusta 4 tuntematonta, virallista nimeä vailla olevaa, kappaletta heti alkuun! Ja mikä parasta, uusi materiaali kuulosti oikein hyvältä. Sanoitukset olivat teräviä, akustiset sävelmät tukivat tekstiä ja kokonaisuus oli ehyt. Uutukaisista minua erityisesti viehättivät Putron Helsingissä ryssimä Hankala ja tätä seurannut ?-merkitty settilistassa ollut tuotos koska molemmissa oli hyvät, ajatuksia herättävät lyriikat ja kaunis sävel.
Yksi keikan eniten huomiota herättänyt osa oli ehdottomasti Putron humoristisen nasevia letkautuksia sisältäneet välispiikit. Ei ollut kerran tai kaksi kun yleisö puhkesi raikuvaan nauruun taiteilijan juttuja kuunnellessa. Ja eipä sisällössäkään ollut valittamista: kuraa niskaansa saivat esimerkiksi pääkaupunkimme Helsinki – Joensuun kustannuksella – ja ihmisten taipumus huolehtia turhaan. Huikein hetki oli ahdistuksessa piehtaroivan Kohta pidetään hauskaa nimisen “rakkauslaulun” jälkeen, kun Putro heitti pokkana “ja hyvää me too -kampanjan jatkoa kaikille!”
Akustisena ja yksin tulkitessaan Putro välitti paremmin apeiden laulujensa surullisuuden. Bändin kanssa tai levyjä kuunnellessa sävellyksellinen ja sovituksellinen optimismi hävittää tiettyjen laulujen karua sanomaa. Kiusaamisesta, kiusatuksi tulemisesta ja jopa lapsen välinpitämättömyydestä tarinoiva Milloin jätkät tulee on tästä erinomainen esimerkki. Hieman samalle puolelle kallistuu myös turhasta hätäilystä ja huolehtimisesta ammentava Mitäpä jos.
Akustisena veivaten kappaleet kasvoivat tunnetasolla valtaviksi vyöryiksi. Putron äänenkäytön pienet yksityiskohdat pääsivät oikeuksiinsa ja eri tiloja – rakkautta, isällisyyttä, ahdistusta, muistelua – kuvaavat lyriikat täyttivät tilan hurskaan rukouksen lailla. Kosketuspinta oli kaikenkattavuudessaan bändikeikkaan verrattuna täydellisen erilainen, mutta hyvässä mielessä. Tarkemmin ilmaisten kyse on hyvän eri puolista, kun vertaa akustista soolokeikkaa ja bändin kanssa vedettyä settiä toisiinsa.
Samuli Putro on ehtinyt 10 vuotta kestäneen soolouransa aikana tehdä aimo kasan kovia ralleja. Läheskään kaikkia laatulauluja ei kuultu, mutta kaksi tulkintaa nousivat ylitse muiden.
Elämä on juhla. Illan kahdeksantena kuultu Putron ensimmäinen hitti hiljensi yleisön täysin. Kaunis ja liki alastomaksi riisuttu tulkinta eteni syvälle sieluun saakka, enkä voinut vastustaa kiusausta sulkea silmiä ja vain kuunnella riipaisevaa kauneutta, jossa elämä vain vilahtaa ohitse muistin varassa.
Älkää unohtako toisianne. Taitekohdassa-albumin parasta satoa edustava hidas. Tällä kertaa se oli erityisasemassa. Encoren viimeisenä vuorossa olleen laulun Putro nousi yllättäen esittämään yhdelle kellarin pöydistä. Mitään muuta ei kuulunut kuin hiljainen kitaran säestys ja mikkivapaa laulu. Tunnelma oli käsinkosketeltavissa kun artisti liikkui hieman, nyökkäili pariskunnille osoittaen rakkaudesta huolehtimisen tärkeydestä kertovan laulun sanat erityisesti juuri heille.
Kolmantena on aivan pakko esiin nostaa Totutusta poiketen, jonka kuulemisesta positiivisesti yllätyin. Kappale on aina minuun kolahtanut ja oli mahtavaa kuulla se jälleen!
Samuli Putro osoitti olevansa taitava lauluntekijä, tulkitsija ja yleisön kokonaisvaltainen viihdyttäjä. Tunnelma keikalla oli lämmin ja kappaleet nousivat tunnelmalliseen lentoon. Naurua riitti, mutta ennen kaikkea Putro antoi ajattelemisen aihetta parilla fiksulla välispiikillään. Kaupan päälle uusi materiaali kuulosti lupaavalta eli tulevia keikkoja odotellen.