Lyhyitä kohtauksia arkisista tilanteista, joita elämässä tulee eteen. Tilanteita, joissa olisi voinut toimia toisin, ja tilanteita, joissa joku on tukena: mummoa ei päästetä istumaan bussissa, toista ei kuunnella, koska keskitytään selaamaan puhelinta. Ojennetaan pudonnut lompakko, ollaan tiukoissa tilanteissa samalla puolella.
Muun muassa tätä on Joensuun kaupunginteatterin nuorten esittämä näytelmä Tähtikartta. Näytelmässä pohditaan tavallisia nuoruuteen liittyviä asioita: määritellään, mikä on normaalia tai todetaan, ettei koskaan tulla löytämään ketään. Näyttelijät ovat itse käsikirjoittaneet ja tehneet koreografian näytelmään. Näytelmän on ohjannut yhteisötaiteilija Merja Pennanen.
Tähtikartta-näytelmä on osa Joensuun kaupunginteatterin monikulttuurista Tähtikartta 2017 -hanketta, jonka yhtenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä tämän hetkisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta. Yhdessä kohtauksessa käsitellään muun muassa ennakkoluuloja. Tyttö kertoo kaverilleen pelästyneenä, että joku seuraa häntä, vaikka tosiasiassa tyttö on pudottanut lompakkonsa, jonka saa takaisin.
Reilun puoli tuntia kestävän näytelmän kohtauksista monissa on taustalla ajatus välittämisestä, siitä että joku seisoo kanssasi samalla puolella. Tästä hyvä esimerkki on oppitunti, jossa yksi oppilas on muiden luokassa olevien kanssa eri mieltä. Oppilaan mielipiteelle nauretaan ja hän lähtee ulos luokasta. Hetken kuluttua yksi ryhmästä menee perään ja kohta näyttämön takana olevalta kankaalta heijastuu kaksi varjoa.
Yksinkertaisen lavastuksen hienoimpia elementtejä on juuri kangas, joka laajentaa näytelmässä käytettyä tilaa hienosti, kun kankaalle heijastuvat varjot jatkavat tarinaa.
Näytelmä koostuu lyhyistä kohtauksista, joissa jokaisessa on pääosassa eri henkilö.
Näytelmässä ei ole kohtauksesta toiseen etenevää tarinaa, vaan jokainen kohtaus on oma tapahtumansa tai hetkensä.
Lavastuksessa käytetyt palikat, jotka ovat yhdessä kohtauksessa bussin penkkejä ja toisessa kukkakaupan hyllyjä, sitovat näytelmää yhteen. Roolit vaihtuvat kohtauksesta toiseen sujuvasti, mutta kokonaisuus hajoaa hieman siihen, että kohtaukset eivät liity toisiinsa.
Tähtikartta-nimestä sanotaan teatterin nettisivuilla:
”Se on se kartta, jonka avulla voi suunnistaa, jos on vähän hukassa, niinku nykyaikana aika moni on.”
Esitys päättyy siihen, että koko näytelmän läpi mukana kulkeneisiin palikoihin kirjoitetut sanat muodostavat lauseen:
”Mitä pienistä puutteista lukua: Me olemme kaikki tähtien sukua.”
Yhdessä lainaukset muodostavat samaan aikaan lohduttoman ja lohdullisen ajatuksen: vaikka olisikin vähän hukassa, ei se vähennä ihmisen arvoa lainkaan.