Bruce Dickinson: What Does This Button Do? -omaelämäkerta. HarperCollins Nordic: 2017. 409 s.Bruce Dickinsonin omaelämäkerralla on paljon tarjottavaa myös keskikastin Iron Maiden -diggariksi itsensä kokevalle. Merkittävää on, ettei kyseessä ole Iron Maiden -biografia; Mick Wallin Run to the Hills on kyseisessä asemassaan merkittävä teos.
Dickinsonin nuoruusaikoja käsittelevillä vaiheilla on teoksessa tarjottavanaan monia kiehtovia anekdootteja. Vaikka hän oli oppilaana vahvaa keskitasoa, Dickinsonin jo nuorena esimerkiksi historiaan ja kirjallisuuteen kohdistuneet intressit tuodaan ansiokkaasti esiin. Musiikillista tajunnanräjähdystä Dickinsonille tuli merkitsemään Deep Purplen monumentaalinen albumi In Rock ja erityisesti sen avausraita Speed King. Varhaisista keskeisistä musiikillisista diggauskohteista nostetaan lisäksi esiin esimerkiksi Jethro Tullin varhaistuotannon merkkiteoksiin lukeutuva albumi Aqualung. Alkuaikoina yhtyeen basistina vaikuttaneen Glenn Cornickin Tullin jälkeinen yhtye Wild Turkey oli ensimmäinen Dickinsonin keikkakontekstissa todentama yhtye.
Laulajina Dickinsoniin keskeisimmin vaikuttaneet solistit ovat olleet Ian Gillan, Ronnie James Dio sekä yllättävimpänä Fire-hitistään muistettu Arthur Brown, jonka teatraalisen live-esiintymisen Dickinson myös todisti. Rockkliseiden osalta Dickinson kantoi kortensa kekoon jo Samson-yhtyeessä vaikuttamisensa aikaan. Sen jäsenenä Dickinson työsti kolme albumia.
Iron Maidenin 80-luvun kaudelta erityisen kiehtoviksi teoksessa muodostuvat klassikkolevyjen Peace of Mind ja Powerslave työstämisen ajat ja niiden tiimoilta tehdyt kiertueet. Vuonna 1986 ilmestynyt pitkäsoitto Somewhere in Time ei erinomaisuudestaan huolimatta sisältänyt ainuttakaan Dickinsonin käsialaa olevaa raitaa. Somewhere in Time -kiertueen aikana Dickinson työstikin esikoisromaaninsa The Adventures of Lord Iffy Boatrace.
Vuonna 1988 ilmestynyt, eräänlaisesta teema-albumista käyvä Seventh Son of the Seventh Son on yleisesti tunnustettu lukeutuvaksi Maidenin tuotannon parhaimmistoon ja sen osalta Dickinson oli mukana työstämässä esimerkiksi singlekappaleita Can I Play with Madness ja The Evil That Men Do.
Maidenin välivuosilta erityisen puhuttelevaksi teoksessa nousee Dickinsonin Sarajevossa Skunkworks -yhtyeen kanssa vuonna 1994 soittama konsertti. Dickinsonin 1990-luvun lopulla julkaisemien sooloalbumien Accident of Birth ja The Chemical Wedding työstämiseen osallistui myös kitaristi Adrian Smith, jonka tauko jäsenyydestään Iron Maidenissa oli vielä Dickinsonin vastaavaa pitkäkestoisempi. Dickinsonin Maideniin paluun jälkeen julkaistusta tuotannosta erityisen merkittäväksi albumiksi kohoaa vuonna 2006 julkaistu Matter of Life and Death.
Kirjassa ainoa kiinnostavuudessaan ajoittain toivomisen varaa jättävä teema on Dickinsonin ura lentäjänä. Teoksen viimeinen luku käsittelee artistin syöpädiagnoosia ja onneksi myös sen voittamista. Dickinsonin Omaelämäkerta on kiehtova 400-sivuinen sukellus erään rockin kiinnostavimman keulakuvan maailmaan. Mikä parasta, hän vastaa sen kirjoittamisesta itsenäisesti.