ROKUMENTTI – Elegantisti käsikirjoitettu keskustelutilaisuutta esittävä performanssi, jonka loppuratkaisu on, että Greenpeace voittaa. Siitä oli lopulta kyse Rokumentin ja Greenpeacen yhteistyönä järjestetyssä jo perinteeksi muodostuneessa Rokumentin perjantaiseminaarissa. Teemana oli tällä kertaa ”Ilmastonmuutos ja suora toiminta”. Rokumenttiseminaarien historiasta löytyy aallonharjoja ja aallonpohjia. Nyt oltiin siellä pohjan suunnalla, vaikka aihe oli herkullinen ja tärkeä. Festivaalin taiteellinen johtaja Petri Varis otti tässä riskin varmaankin tietoisesti ulkoistamalla osan seminaarin järjestelyvastuusta. Hänen kunniakseen on sanottava, että ympäristöväeltä oli lupa odottaa jotain parempaa.
Keskustelemasssa olivat Greenpeacen väliaikainen ohjelmajohtaja Sini Harkki, Greenpeace-aktivisti Annastiina Airaksinen Tampereelta, kansanedustaja Riitta Myller (sd.), Vihreiden varapuheenjohtaja Krista Mikkonen (vihr.) sekä Pohjois-Karjalan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Teemu Tertsunen. Keskustelun puheenjohtajana toimi professori Ari Lehtinen Itä-Suomen yliopiston historian ja maantieteen laitokselta.
Keskustelijoista suurimman vaikutuksen teki Sini Harkki, joka vaikutti keskustelun alkaessa jännittyneeltä ja hiukan hermostuneelta, mutta otti koko keskustelun nopeasti haltuunsa hämmentävällä luontevuudella, varmuudella ja tehokkuudella. Keskustelutilaisuuden jälkeen Harkki ei valokuvaa varten poseeratessaan halunnut laittaa kättään nyrkkiin, eikä tuolla vakuuttavuudella varmaan tarvitsekaan.
”Rosa Parks on yksi suoran toiminnan klassisista ikoneista, ja hänetkin tuomittiin omana aikanaan”, Harkki aloitti.
Arktis on Harkin mukaan merkittävä paitsi sikäläisen ekosysteemin herkkyyden vuoksi, myös symbolisena kysymyksenä. IPCC (kansainvälinen ilmastopaneeli) on hyvin selkeästi todennut, että jo löydetyistä fossiilisista polttoaineista täytyy kaksi kolmasosaa jättää käyttämättä. Tästä näkökulmasta on täysin absurdia, että ilmastonmuutos mahdollistaa uusien löytöjen hyödyntämisen Arktiksella ja seurauksena ilmastonmuutos kiihtyy jos näitä löytöjä otetaan käyttöön.
”Luulen, että Petsoranmeren tapahtumatkin nähdään jo kymmenen vuoden päästä toisella tavalla, kun ilmastonmuutos etenee. Greenpeace on valinnut linjan, jossa ei yritetäkään miellyttää kaikkia. Tämä meidän reseptimme on huomattu toimivaksi”, hän jatkoi viitaten kolmeenkymmeneen Venäjällä vangittuun aktivistiin ja yritykseen kiivetä venäläiselle öljynporauslautalle.
Propagandistista tunnelmaa vain korosti se, että paikalle järjestetyllä ”vastaäänellä” , kokoomuslaisella Teemu Tertsusella ei kenties huonosta valmistautumisesta tai yleisestä aiheeseen perehtymättömyydestä johtuen ollut mitään kunnollista sanottavaa. Ilkeämielisempi voisi kysyä, että eikö täältä olisi ketään paikallista tuhatkuntalaista löytynyt, joka ehkä olisi kyennyt vähän haastamaan Harkkia? Tertsusen hokemat markkinaehtoisuudesta ja valinnanvapaudesta olisivat kaivanneet huomattavaa ja älyllisesti perusteellista syventämistä, jotta niistä olisi ympäristöväen muuria ollut murtamaan tässä keskustelussa.
”Ilmastonmuutosta pitää sitoutua torjumaan, mutta lakia on noudatettava”, oli Tertsusen olennainen anti keskusteluun.
Annastiina Airaksinen toi keskusteluun paikallisen Greenpeace-toimijan näkökulmaa. Oletettavasti tarkoituksena oli alleviivata sitä, että GP ei ole hämyinen ja etäinen salaseura. Monta kertaa muistutettiin, että ”Joensuussakin on paikallisryhmä”. Krista Mikkonen lukeutui keskustelussa ympäristöväen joukkoon ja Myller näytteli maltillisen välimaastossa olijan roolia.
”Täytyy katsoa, mitkä keinot ovat vaikuttavia. Aina ei näytä, että tällainen suora toiminta vie asioita eteenpäin”, Myller muotoili.
Lehtinen ei jättänyt epäselväksi, että lukeutuu itsekin ympäristöväkeen.
On vaikea olla eri mieltä siitä, etteikö ilmastonmuutos olisi äärimmäisen suuri uhka. Silti esimerkiksi Varsovan ilmastoneuvottelut ovat jääneet hämmentävän vähälle huomiolle, vaikka Filippiinit joutui juuri ennätyssuuren taifuunin jyräämäksi ja äärimmäiset luonnonilmiöt on mittavalla tieteellisellä yksimielisyydellä yhdistetty ilmastonmuutokseen. Aika heikolta näyttää talven tulo täällä Itä-Suomessakin ja somefeedit täyttyvät pimeyden ja synkkyyden päivittelystä.
Kamppailussa mediahuomiosta Greenpeace on saanut merkittäviä voittoja juuri suoralla toiminnalla, joten sitä on pidettävä tehokkaana keinona. Keskustelua on henkilöity paljon suomalaiseen Sini Saarelaan, mutta samalla myös itse asia on saanut näkyvyyttä ja huomiota. Keskustelussa Sini Harkki painotti kerta toisensa jälkeen järjestön sitoutuneen siihen, että se ei toimillaan vahingoita ketään eikä hajota mitään. Greenpeace ei ole mystinen salaseura. Se on raha-asioissaan varsin avoin. Toimintaan pääsee mukaan. Järjestöllä on pitkä historia ja se on saanut merkittäviä tuloksia työssään aikaiseksi. Suorasta toiminnasta saadut lain mukaiset ja kohtuulliset seuraukset otetaan vastaan mukisematta. Lisäksi suora toiminta on vain yksi osa sen toimintaa.
Greenpeacen argumentit arktisen öljynporauksen suhteen ovat hyvin muotoiltuja, nojaavat vahvaan tieteelliseen konsensukseen ja kyllähän ne jääkarhut sun muut vetoavat myös tunteisiin tehokkaasti. Vaikea onkin ymmärtää, miksi nyt piti turvautua kunnollisen keskustelun, Sini Harkin syvällisemmän haastattelemisen tai selkeän luennon sijasta näin köykäiseen performanssiin? Keskustelutilaisuuden järjestäminen ei ole paras tapa ajaa asiaansa, jos kunnollisen ja vapaan keskustelun syntymiseen ei haluta panostaa.
Rokumentin, Greenpeacen ja ilmastonmuutostietoisuuden levittämisen kannalta tämä ei nyt mennyt ihan nappiin. Keskusteluasetelman ilmiselvä epätasaisuus varmasti karkotti väkeä. Verrattuna aiempiin Rokumentti-seminaareihin, oli väkeä paikalla vähemmän, vaikka aihe sinänsä on äärimmäisen ajankohtainen ja suuria tunteita herättävä.