Esteettömyys koulussa -työpajassa Aatu Hurskainen, Lotta Tiittanen ja Josefiina Wihonen lyseon 8c-luokalta pääsivät ottamaan tuntumaa kehitysvammaisen arkeen.Itä-Suomen yliopiston pedagogiikan opiskelijat järjestivät Lyseon yläkoululla päivän mittaisen Esteettömyys koulussa-työpajan. Oppilaat pääsivät kokeilemaan rasteilla erilaisia kehitysvammaisten arkipäivää helpottavia apuvälineitä. – Niina Turunen, teksti & kuva
Itä-Suomen yliopistossa ensimmäistä kertaa järjestettävän Kasvatus moninaisuuden kulttuureissa- kurssin tiimoilta opiskelijoiden tuli suunnitella moninaisuutta käsittelevä työpaja. Koska tämä vuosi on Kehitysvammaliiton teemavuosi, opiskelijat päättivät rakentaa työpajan kehitysvammaisuuden ympärille.
”Tavoitteenamme on lisätä nuorten tietoisuutta siitä, millaista kehitysvammaisen arki on. Pyrimme myös levittämään suvaitsevaisuutta ja tähdentämään, että kehitysvammaisuuden ei tarvitse olla este. Rastien konkreettisuus ja välineiden kokeileminen ovat hauska keino visualisoida kehitysvammaisten kokemia haasteita. Oppilaat ovat olleet aiheesta innostuneita ja suhtautuneet siihen myönteisesti. Jos olisimme pitäneet aiheesta tavallisen luennon, oppilaat tuskin olisivat kiinnostuneet samalla lailla.”, opiskelijat kertovat.
Ensimmäinen rasti keskittyy näköön. Oppilaat voivat kokeilla erilaisia silmän ongelmia simuloivia laseja ja kokea, miten näkökenttä muuttuu silloin kun kärsii vaikka binokulaarisen näön menetyksestä tai verkkokalvon rappeumasta.
”Sokeus on vain pieni osa näkövammaisuutta. Suomessa on noin 80 000 näkövammaista ihmistä. Täyssokeita heistä on vain kymmenesosa”, rastin vetäjä kertoo.
Rastin vetäjät näyttävät, miten sokeaa tulee oikeaoppisesti opastaa paikasta toiseen. Rastilla voi kokeilla myös tunnistustehtäviä. Kasasta pikkurahaa täytyy löytää silmät sidottuna euron kolikko. Tunnistamista helpottaa kolikoiden reunoissa olevat urat, niiden koko ja paino.
Toisella rastilla havainnollistetaan liikuntarajoitteisuutta. Oppilaat voivat kokeilla, millaista on käydä ruokalassa tai mennä vessaan pyörätuolin kanssa. Loivaankin ylämäkeen rullaaminen vaatii yllättävän paljon käsivoimia.
Kolmas rasti käsittelee kommunikaatiovaikeuksia. Apua puheongelmiin voi saada kommunikaattorista, koneesta, jolla pystyy korvaamaan puheen. Laitteen sujuva käyttö vaatii kuitenkin harjoittelua, sillä oikeiden sanojen löytäminen ei onnistu ensi yrittämällä. Rastilla oppilaat tutustuvat myös viittomakieleen. Sekä kirjaimille että sanoille on omat käsimerkit. Viittomakielessä yhdellä käsimerkillä voi olla monta merkitystä kontekstista riippuen.
Neljännellä rastilla oppilaat tutustuvat arjen apuvälineisiin. Näitä ovat esimerkiksi laite, jolla sukan saa pujotettua jalkaan ilman että täytyy kumartua, sekä koukku, jolla villatakin napit saa kiinni vain toista kättä käyttämällä. Lisäksi välineistä löytyy vajaan metrin mittaiset pihdit, joilla saa poimittua tavaroita pidemmänkin matkan päästä.
”Välineiden kokeileminen ensimmäistä kertaa on usein vaikeaa. Täytyy muistaa, että näitä käyttävät ihmiset ovat käyttäneet niitä vuosia ja harjaantuneet sinä aikana”, rastin vetäjä kertoo.
Oppilaiden osoittama myönteinen suhtautuminen jatkuu työpajan jälkeen.
”Se oli tosi mielenkiintoista, ja tuntuu että opittiin paljon”, kahdeksasluokkalaiset Lotta Tiittanen ja Josefiina Wihonen kiittelevät.
”En ajatellut, että se olisi noin vaikeaa. Varmasti menen jatkossa auttamaan, jos huomaan jonkun tarvitsevan apua”, Tiittanen jatkaa.
”Uskon, että tämä myös lisäsi kunnioitusta heitä kohtaan, jotka joutuvat käyttämään pyörätuolia ja muita välineitä jatkuvasti”, Viivi Kallanranta lisää.