Itä-Suomen yliopiston lääketieteen opiskelijoista 79 prosenttia toivoo opintoihinsa enemmän käytännön toimenpiteiden harjoittelua. Tieto käy ilmi Lääkäriliiton vuonna 2017 tekemästä opiskelijatutkimuksesta. 

”Se on totta. Sitä ei ole tarpeeksi. Me opetamme yliopistosairaalassa eli erikoissairaanhoidossa, jossa potilasmateriaali ei ole ihanteellinen perustoimenpiteiden opettamista varten. Käytännön toimenpiteiden lisääminen vaatisi sitä, että käyttäisimme opetuksessa enemmän terveyskeskuspotilaita. Opiskelijamäärien kasvu vaikuttaa myös siihen, että opiskelijat pääsevät tekemään toimenpiteitä entistä vähemmän”, toteaa kliinisen lääketieteen yksikön johtaja, professori Jarmo Jääskeläinen Itä-Suomen yliopistosta. 

Itä-Suomen yliopistossa nostettiin lääketieteen opiskelijoiden sisäänottomäärää 164 opiskelijaan vuonna 2014. Aiempana vuonna aloituspaikkoja oli 132. Kasvanut sisäänottomäärä aiheutti haasteita Jääskeläisen mukaan erityisesti kliiniseen opetukseen, jossa opiskelijat opettelevat käytännön toimenpiteitä, kuten paiseen aukaisua tai haavan ompelua. 

Lääkäriliiton opiskelijatutkimuksen mukaan kliinisessä vaiheessa opiskelijoiden ryhmäkoko Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2017 oli keskimäärin kahdeksan. Opiskelijoiden keskimääräinen toivomus kliinisen vaiheen ryhmäkoosta oli kuudesta seitsemään opiskelijaan. 

Viidennen vuoden lääkäriopiskelija Hanna-Mari Tertsunen on yksi suurien sisäänottomäärien opiskelijoista ja kertoo, että käytännön toimenpiteitä pääsee harjoittelemaan kurssista ja ryhmäkoosta riippuen. 

”Kliinisessä vaiheessa ryhmäkoot vaihtelevat paljon riippuen siitä, mitä erikoisalan oppiainetta opiskellaan. Kaikki eivät pääse harjoittelemaan kaikkea. Esimerkiksi yksi ryhmä pääsee harjoittelemaan luomenpoistoa, kun taas toinen ryhmä tekee yhden viillon ja tikin.” 

Tertsunen kertoo, että oma aktiivisuus ja ryhmädynamiikka vaikuttavat myös siihen, miten paljon opiskelija harjoittelee kädentaitoja: 

”Jos on hyvä ryhmähenki, jaamme hommia keskenämme. Itse olen päässyt harjoittelemaan käytäntöä myös oman aktiivisuuteni takia, mutta osa opiskelijoista jää helpommin taka-alalle, jos ei halua tehdä toimenpidettä ensimmäisenä.” 

Opiskelijat toivovat myös lisää potilaskontakteja. Itä-Suomen yliopistossa yli puolet lääketieteen opiskelijoista toivoo lisää potilaiden kohtaamista ja tutkimista. Kliinisen lääketieteen laitoksen johtaja Jarmo Jääskeläinen muistuttaa, että pelkkä lisääminen ei auta: 

”Ei riitä, että keräämme hirvittävän määrän potilaskontakteja ilman että opettaja katsoo kuinka kohtaaminen sujui. Tämä vaatisi enemmän opettajaresursseja, joita ei voi määrättömästi lisätä, koska siihen tarvitaan rahaa.” 

Hanna-Mari Tertsunen painottaa myös potilaskontaktien laatua: 

”Nyt opiskelijat tutkivat potilaita omatoimisesti ja niitä arvioidaan enemmän paperilla. Parempi olisi, jos saisimme palautetta suoraan tilanteessa esimerkiksi haastattelutekniikasta.” 

Vuonna 2014 kasvanut sisäänottomäärä vaikutti ensimmäisenä prekliiniseen vaiheeseen, jossa opetus on teoreettista ja luentopainotteista. Jääskeläinen avaa, että opiskelijamäärän kasvu ei vaikuttanut kriittisesti prekliiniseen opetukseen, koska luentoja voitiin pitää isommalle opiskelijaryhmälle. 

Prekliinisessä vaiheessa ryhmäkoko oli opiskelijatutkimuksen mukaan keskimäärin 16 viime lukuvuonna Itä-Suomen yliopistossa. Luku on Suomen lääketieteellisistä yliopistoista toiseksi suurin. Sopiva ryhmäkoko opiskelijoiden mielestä oli kymmenen. 

”Mitä pienempi ryhmäkoko, sitä enemmän yksittäinen opiskelija saa ohjausta”, sanoo prekliinisen vaiheen jo suorittanut, kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Joonas Pänkäläinen. 

“En kuitenkaan nähnyt ryhmäkokoa ylitsepääsemättömänä ongelmana. Sopiva ryhmäkoko riippuu paljon siitä, mitä opiskellaan. Vaikea sanoa, mikä on se kultainen luku, joka sopisi kaikille kursseille.” 

Prekliinisestä vaiheesta vastaava lääketieteen laitoksen varajohtaja, yliopistonlehtori Anitta Mahonen kertoo, että pienempi ryhmäkoko venyttäisi opetuksen aikatauluja: 

”Me joudumme taiteilemaan omien opetusresurssien ja aikataulukysymysten kanssa. Jos ryhmäkoko olisi pienempi, ryhmäopetus täytyisi järjestää useammin. Vaikka se onnistuisikin, niin silti aikataulu tulee vastaan. Meillä on opetuksen suunnittelussa tietyt reunaehdot, joiden sisään opetus on mahdutettava. Ne ovat lukuvuoden päivät, opettajaresurssit ja kello, jossa on 24 tuntia.” 

Samana vuonna kun sisäänottomäärä kasvoi, astui voimaan kliinisen vaiheen uusi opetussuunnitelma. Osa kursseista siirtyi opinnoissa aiemmaksi, osa myöhemmäksi. Tämä tarkoitti Jarmo Jääskeläisen mukaan sitä, että tietyissä oppiaineissa tuli päällekkäisyyksiä eri vuosikurssien kesken: 

”Silloin opetettiin samaa oppiainetta kahdelle eri vuosikurssille. Tämän vuoksi esimerkiksi fysiatriassa oli kohtuuttoman suuret ryhmäkoot. Vaikka siihen lisättiin opettajaresursseja, niin silti ryhmäkoko oli jopa 18. Nyt päällekkäisyydet alkavat olla ohi, koska vanhan opetussuunnitelman opiskelijat ovat kuudennella vuosikurssilla ja uutta opetussuunnitelmaa opiskelevat viidettä vuotta. Tällä hetkellä ryhmäkoko on maksimissaan kahdeksan.” 

Suurempien sisäänottomäärien ottaminen jatkui vuoteen 2017 asti. Ryhmäkokojen kurissa pitäminen on mahdollistunut Jääskeläisen mukaan hajauttamalla opetusta keskussairaaloihin, esimerkiksi Jyväskylään tai Mikkeliin. Lisäksi kliinisiin oppiaineisiin lisättiin opettajaresursseja. Hajautuksessa lääkäriopiskelijat ovat kolmen tai neljän hengen pienryhmissä, joille on nimetty omat vastuuopettajat. 

”Me vuonna 2014 aloittaneet opiskelijat olemme ikään kuin toimineet tienraivaajina suurille vuosikursseille. Olemme antaneet yliopistolle paljon palautetta ja kehittämisehdotuksia lääketieteen opinnoista. Laitoksen kanssa on helppo keskustella ja viedä opiskelijoiden palautteita eteenpäin”, toteaa Hanna-Mari Tertsunen. 

Vuonna 2018 Itä-Suomen yliopisto uudisti myös lääketieteen koulutuksen prekliinisen vaiheen.

“Oppiaineita on integroitu elinjärjestelmäkohtaisesti ja teoriaopetusta järjestetään noin 50-60 hengen ryhmissä, joissa on mukana kaksi tai kolme opettajaa. Harjoitustöissä ryhmäkoot ovat ennallaan, noin 16 hengen paikkeilla”, kertoo prekliinisen vaiheen opetuksesta vastaava Anitta Mahonen. 

Miten lääkäriksi opiskellaan?

Lääketieteen koulutusohjelma johtaa lääketieteen lisensiaatin tutkintoon, jonka laajuus on 360 opintopistettä. Opiskelija voi suorittaa tutkinnon päätoimisesti opiskellen kuudessa lukuvuodessa. 

Opinnot jakaantuvat prekliiniseen ja kliiniseen vaiheeseen. Prekliinisessa vaiheessa (2 vuotta) opiskellaan teoriaa, tavoitteena on ymmärtää ihmisen rakennetta ja toimintaa. Kliinisessä vaiheessa opetellaan käytännön taitoja, potilaan hoitoa ja kuntoutusta. Kliinisiin opintoihin sisältyy myös harjoittelua. 

Suurin osa opinnoista on pakollista kaikille opiskelijoille ja vaatii siten tiivistä läsnäoloa. Opintojen runkona toimii vuosikurssikohtainen lukujärjestys. 

Opetusmuotoina käytetään esimerkiksi luentoja, laboratoriotyöskentelyä, ryhmäopetuksia, verkko-opetusta sekä sairaala- ja terveyskeskustyöskentelyä. 

Lisensiaatin tutkinnon laillistamisen jälkeen voi suorittaa erikoiskoulutuksen, joka kestää viisi tai kuusi vuotta alasta riippuen. 

Lähde: Lääketieteen opinto-opas 2018, Itä-Suomen yliopisto.

Iisa Manninen, teksti & kuvat