Kauhua ja teinidraamaa

Teksti: Laura Väänänen
Kuvat: Blumhouse Productions

Tree (Jessica Rothe) herää syntymäpäivänsä aamuna krapulasta kärsivänä tuntemattoman miehen opiskelijakämpästä. Hänen päivänsä kuluu aivan tavalliseen tapaan, kunnes illalla matkalla juhliin hänet murhaa koulun uhreilujoukkueen maskotiksi naamioitunut hahmo. Kuolemansa jälkeen Tree herää uudelleen syntymäpäivänsä aamuna jälleen samasta paikasta ja elää päivän uudestaan. Hän välttää paikkaa, jossa kuoli, mutta tästä huolimatta murhaaja yllättää hänet saaden Treen jälleen hengiltä. Tree herää uudestaan saman päivän aamuna tajuten, että hän elää kuolinpäiväänsä yhä uudestaan ja uudestaan. Ainoa keino jatkuvan kuoleman kierteen pysäyttämiseksi vaikuttaa olevan murhaajan identiteetin selvittäminen ja sen myötä kuoleman estäminen. Treen täytyy kuitenkin pitää kiirettä, sillä hänen fyysinen kuntonsa heikkenee jokaisen kuoleman myötä.

Kauhun elementit yhdistettynä teinidraamaan toimivat tässä elokuvassa hyvin ja tekevät siitä mielenkiintoista ja viihdyttävää katsottavaa, vaikka se ei muuten kovin paljon kauhuelokuvien massasta erotu. Saman päivän toistuminen uudestaan ja uudestaan lisää katsojan jännitystä, sillä juuri kun voisi kuvitella elokuvan loppuvan tarina alkaakin taas alusta. Vaikka katsoja osaa odottaa murhaajan tulevan aina illalla, ei kuitenkaan koskaan voi tietää missä vaiheessa tai kuka tappaja on, sillä urheilujoukkueen maskotin naamareita on monella. Tästä huolimatta kauhuelokuvaksi kauhua tässä leffassa on suhteellisen vähän, vaan sen voisi ehkä mieluummin luokitella jännityselokuvaksi.

Ohjaus: Christopher Landon. Käsikirjoitus: Scott Lobdell. Rooleissa: Jessica Rothe, Israel Broussard, Ruby Modine, Charles Aitken, Laura Clifton. Kesto: 1h 36min. Ensi-ilta 20.10.2017.

Tree on hahmona tarinan mielenkiintoisin ja kasvaa tapahtumien myötä ihmisenä paljon muuttuen itsekeskeisestä ja vastuuttomasta toiset huomioon ottavaksi ja välittäväksi nuoreksi aikuiseksi. Roolisuorituksista ainut mainitsemisen arvoinen onkin pääosan esittäjän Jessica Rothen suoritus, sillä hän on onnistunut luomaan hahmostaan uskottavan ja samaistuttavan henkilön, jonka kamppailua itsensä, oman elämäntyylinsä sekä murhaajan kanssa katsoja haluaa jännityksellä seurata. Elokuvan sivuhahmot puolestaan jäävät todella tavallisiksi sekä vaisuiksi eivätkä painu mieleen millään lailla, vaikka ei hahmoissa mitään vikaakaan ole. Todella mukavaa vaihtelua oli kuitenkin nähdä valkokankaalla välillä uusia kasvoja Hollywoodin lähes puhki kulutettujen vakiotähtien sijaan.

Vaikka elokuvan juoni on suhteellisen ennalta-arvattava, kyllä siitä yllättäviäkin käänteitä löytyy. Hauskaa lisämaustetta tuovat parodialliset piirteet, joista päätellen elokuva vaikuttaa itsekin olevan tietoinen siitä, että toistaa useita jo moneen otteeseen nähtyjä hieman kliseisiä kauhugenrelle ominaisia piirteitä. Kauhua ja draamaa on elokuvassa maustettu huumorilla juuri sopivasti, eikä väkivallalla mässytellä myöskään liikaa.

Happy Death Day on hyvä ja viihdyttävä elokuva, vaikka se ei suuresti poikkea muista hyvin samankaltaisista elokuvista. Kuitenkin muutamat hauskat yksityiskohdat, tuore näyttelijäkaarti sekä lievä itseironisuus tekevät siitä keskivertoa paremman katselukokemuksen.