Hanhiniemen nuoruusmuistoja olisi mieluusti toivonut teoksessa käsiteltävän runsaamminkin. Tulevista Kolmannen naisen soittajista erityisen merkittäväksi teoksessa muodostuu kitaristi Timo Löyvän, joka oli lähestulkoon Hanhiniemen veriveli, osuus. Varsinaiseen musiikilliseen aisapariinsa, kitaristi Sakari Pesolaan Hanhiniemi tutustui pienlehtitoimintansa myötä.
Ennen Kolmannen naisen todellista läpimurtoa teoksen huippuhetkiin lukeutuvat tarinat keikkailusta ja oheistoiminnasta Tallinnassa ja Tartossa esimerkiksi Veltto Virtasen kanssa. Matkarasitusten vuoksi jo pieneksi hitiksi muodostuneen Sylistäsi heräsin – kappaleen singleversion laulusuoritus jätti toivomisen varaa.
Varsin kiehtovaksi muodostuu myös rockooppera Rami, jonka annista uudelleen sovitettu Hetki pääsi mukaan Kolmannen naisen uran eräänlaiseksi merkkipaaluksi muodostuneelle, alkuvuodesta 1989 ilmestyneelle kolmannelle pitkäsoitolle Paha minut iski. Kyseisen albumin kansikuvat oli napattu edellisen vuoden uuvuttavalta Lapin-kiertueelta.
Kolmannen naisen keskeisestä tuotannnosta lähitarkasteluun pääsevät esimerkiksi sellaiset merkittävät varhaisemman tuotannon merkkipaalut kuin Asserin kapakkaan ja Äiti pojastaan pappia toivoi Hyvää ja kaunista – läpimurtoalbumin useampia keskeisiä teoksia unohtamatta.
Perunateatterin uralta erityisen merkittäväksi teoksessa nousee runsas ulkomaankeikkailu, ja ulkomaanmatkoja koskeva kerronta onkin varsin rikasta ja kiehtovaa. Ensimmäisillä pitkäsoitoillaan Perunateatteri ei ollut vielä valmis yhtye, mutta yhdessätoista vuodessa yhtye löysi itsensä komeasti ja sai aikaiseksi myös koko joukon ässäbiisejä.
Aineksia Joensuuhun teoksessa tuo vuonna 1998 valmistunut rockelokuva Pitkä kuuma kesä, jota varten Perunateatteri äänitti parin aikakautta; 80-luvun alkua kuvaavan kappaleen pohjat ja näyttäytyipä Pauli itse Enon Vallisärkällä kuvatussa rainan kohtauksessa. Nuorina rockkukkoina Kolmas nainen oli myös yöpynyt Hotelli Wanhassa Jokelassa. Hanhiniemen muille artisteille työstämistä teksteistä keskeisimmiksi teoksessa nousevat muutamat Popedalle ja Yölle työstetyt ja hienosäätipä Pauli erästä Juice Leskisen tekstittämää Yön suurimpiin lukeutuvaa hittiä.
Kolmannen naisen paluu ja yhtyeen kaksi tuoreinta pitkäsoittoa; vuoden 2009 Sydänääniä ja 2013 ilmestynyt Me ollaan ne saavat teoksessa suhteellisen niukan käsittelyn. 15 vuotta edeltäjänsä, Onnen oikotiellä – pitkäsoiton jälkeen ilmestynyt paluulevy Sydänääniä syntyi sävellystensä osalta pitkälti Pesolan, toisen kitaristin Timo Kivikankaan ja myös basisti Raimo Valkaman vanhoista pöytälaatikko-aihioista. Oma keskeinen osansa teoksessa on myös ajallisesti lähes koko Hanhiniemen uran kattavilla tekstinäytteillä. Myös kuvituksen osuus on runsas, mutta se painottuu tuoreempiin otoksiin.
Kerran elettyä – teoksella on monet ansionsa, mutta silti se ei ole definitiivinen Pauli Hanhiniemen elämäkerta, jollaisen eräs kotimaisen rockin keskeisimmistä tekijöistä ansaitsisi.