Kaihoisaan transsiin

Sister Flo:n levyllä Ystävyys/Friendship kuulijaa houkutellaan rauhallisella instrumentaalimaalailulla, jota välillä sävytetään laululla. Musiikki on psykedeelistä folkin ja rockin yhdistelmää, ei siis hirveän ärhäkkää tavaraa. Levyllä tärkeintä on tunnelmointi ja kiireettömyys.
Esimerkiksi Ystävyys-raidalla kaunis viulu ja piano luovat aluksi tunnelmaa ja miten onkaan, kaiken keskelle löytyy ystävyyttä ilmentävä keskustelu, jossa kaksi kaverusta juttelevat kuulumisistaan, toinen on kuulemma muuttamassa ihan siihen naapuriin.
Vahvin hetki koittaa Orion Horizon -kappaleen marssiessa näyttämölle. Jännite kasvaa kiitettäviin mittoihin ja rummut ottavat kuuluakseen. Tämä piristys menee jopa jatsin puolelle, mutta seitsemän ja puolen minuutin pituus on oikeutettu.

Levyllä on vain yksi päälle kolme minuuttia kestävä kappale, joten ymmärrettävästi yhtyeen aikomukset eivät kiireessä avaudu. Jos taasen osaa kuunnella musiikkiaan omistautuvasti, kaikki muu tekeminen syrjässä, Sister Flo:n hienous paljastuu.
Luulisi, että jossain vaiheessa jännitys hajoaisi mahtipontiseen revittelyyn, mutta Sister Flo osaa pitää homman sivistyneenä, eikä tyylirikkoja levyllä esiinny. Tämä tarkoittaa tasaista ja tietyllä tavalla varman kuuloista musiikkia. Jos tälle meiningille haluaisi etsiä ulkomaista vertailukohtaa, kalifornialainen Sholi osuisi melkoisen lähelle.
Levyllä kokonaisuutena tarkoitus lienee vaivuttaa kuulija kaihoisaan transsiin, ja tätä hakevalle Ystävyys/Friendship on vahva valinta.