New agea ja elämänhallintaa valinnan mukaan
Filosofista vastaanottoa Porin Reposaaressa pitävä konsultti ja kääntäjä JP Jakonen on ennen kaunokirjallista esikoisteostaan julkaissut yhteistyössä Keijo Halisen kanssa kirjoitetun Kukoistavan johtamisen käsikirjan (Basam Books, 2011). Romaanimuodosta huolimatta myös Kotona kosmoksessa (Basam Books, 2013) on ennen kaikkea elämäntapaopas ja maailmankatsomuksen esittely.
Osittain omaelämäkerrallinen romaani sijoittuu Turkuun. Tieteelliseen maailmankuvaan pettynyt, juoppojen kanssa hengaava nuori päähenkilö löytää elämälleen merkityksen, kun tutustuu filosofiaan nimeltä kokonaisuuden näkemisen taito. Jakosen esittelemän ajattelutavan taustalla on vaikutteita muun muassa Gurdjieffilta, Osholta, Ken Wilberiltä ja kehityspsykologiasta. Keskeistä tässä maailmankuvassa on itsensä kehittäminen, mutta toisaalta myös yksilöllisyyden perimmäinen harha. Ihminen on lopulta osa kosmosta, joka on syvempi kuin merkitystä vailla oleva, mitattavissa oleva maailmankaikkeus.
Kirjan maailmankuva on lopulta käytännöllinen. Elämän tarkoitus on tehdä työtä, rentoutua harrastuksilla ja harjoittaa itseään siten, että voi yhdistyä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Työ yhdistää muihin ihmisiin, harrastukset yhdistävät omaan itseen ja harjoitukset, kuten liikunta tai meditaatio, auttavat ihmistä yhdistymään merkitykselliseen maailmankaikkeuteen.
Romaanimuoto tekee teoksesta helposti lähestyttävän. Lukija tutustuu yhdessä päähenkilön kanssa melko monimutkaiseen filosofiaan. Lukijan tavoin myös päähenkilö ajoittain kyllästyy ja turhautuu, jolloin tarinassa seuraa kevyempi suvantovaihe. Päähenkilön ryyppäysretket myös toimivat ilmeisenä kontrastina hänen henkiselle kasvulleen.
Kirja on parhaimmillaan esitellessään kokonaisuuden näkemisen filosofiaa. Juoni itsessään on perinteinen kasvukertomus ja rakkaustarina. Teoksessa on pitkiä luentojen ja filosofisten keskustelujen kuvauksia, jotka eivät ole erityisen kiinnostavaa kaunokirjallisuutta. Jakonen on kirjoittanut sivuhenkilöiden suuhun ajattelutavan kritiikkiä, mutta tämä jää harmillisen pinnalliseksi.
Teoksessa on käytännöllisiä, esimerkiksi ajanhallintaan liittyviä ohjeita. Erityisesti minua viehätti päähenkilön mentorina toimivan filosofi Heikkisen ajatus työn kolmesta säännöstä: ” – – valitsen kolme asiaa tärkeysjärjestyksessä, joista on eniten hyötyä työlleni sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, ja teen niitä orjallisesti päivittäin, joka päivä, poikkeuksetta.” Jostain syystä tämä yksinkertaisen tyly ajatus vetosi. Toisaalta teoksen kosmiset mittasuhteet saavuttavat pohdiskelut pistävät miettimään, miksi pitäisi tehdä yhtään mitään. Jakosen filosofiassa itsensä toteuttaminen esitetään jonkinlaisena väistämättömyytenä ja velvollisuutena. Kyseessä on kosminen prosessi, evolutiivinen impulssi, jonka vuoksi jokainen organismi pyrkii toteuttamaan omat kasvumahdollisuutensa.
Vaikka en kirjan esittelemästä, lopulta melko perinteisestä New Age -henkisestä filosofiasta valtavasti vaikuttunutkaan, jäi minulle sen luettuani muutamaksi tunniksi hieman epätodellinen ja elämää suurempi olo, vähän samaan tapaan kuin tähtitaivasta katsellessa.