Vireitä uusioversioita
Amerikkalaisen biisintekijäklassikon, John Fogertyn 68-vuotispäväksi ilmestynyt Wrote A Song for Everyone koostuu ensisijaisesti vierailijoiden kanssa toteutetuista Creedence Clearwater Revival-klassikoiden uusioversioista. Miellyttävää kyllä idea toimii huomattavasti paremmin, kuin voisi pikaisesti olettaa.
Heti alkajaisiksi Foo Fightersin kera versioitu Fortunate Son jytisee ja svengaa kiitettävällä intensiteetillä erinomaisten laulusuoritusten ja soolotyöskentelyjen kera. Lodi esitetään Shane ja Tyler Fogertyn kanssa siinä määrin rouhevasti, että näkemyksen voi sanoa päihittävän Fogertyn henkilökohtaisella Creedence-suosikilla, Green River-pitkäsoitolla kuultavan originaalin.
Nimikappale Wrote A Song for Everyone toisena vokalistinaan Miranda Lambert tarjoillaan aidon puhuttelevasti erinomaisella kitarasoololla höystettynä. Kaikesssa pelkistyneisyydessään rockabilly- vaikutteita hyödyntävä Bad Moon Rising löytää Zac Brown Bandin kanssa kaivattavaa uutta osviittaa.
My Morning Jacketin kera toteutettu Long As I Can See the Lightin uusioversio on originaalia seesteisempi sooloinstrumentin vaihtuessa saksofonista skittaan. CCR:n swamprocktuotannon huipentuma, Born on the Bayou versioituu vierailijana toimivasta Kid Rockista huolimatta suhteellisen viriilisti. Someday Never Comes lukeutuu Creedencen balladituotannon kaikkein koskettavimpiin raitoihin ja esitetään Dawesin kanssa pätevästi, muttei tällä kertaa kuitenkaan alkuperäisen veroisella vakuuttavuudella.
Fogertyn uutukaisen huipentumaksi kohoaa toisen perusarvoja kunnioittavan jenkkirokkarin, Bob Segerin kanssa erinomaisesti versioitu alkuaan Cosmo’s Factoryn biisiaarteistoon kuuluva Who’ll Stop the Rain. Have You Ever Seen the Rainin uusionäkemys on toisen vokalistin, Alan Jacksonin elämänmakuisen tulkinnan myötä ja mainioine viulusooloineen silkkaa countryä. Samat sanat lähes gospelina käynnistyvästä Jennifer Hudsonin, Allen Toussaintin ja Rebirth Brass Bandin kanssa tulkitusta ikiklassikosta Proud Mary.
Fogertyn varhaisemmasta soolotuotannosta coveroidaan onnistuneesti alun perin miehen toiselta sooloalbumilta löytyvä ja sen kirkkaimpiin timantteihin lukeutuva Almost Saturday Night sekä 90-lukuinen Hot Rod Heart. Kaksi täysin uutta kappaletta, leppeämpi Mystic Highway ja ärhäkämpi Train of Fools osoittavat Fogertyn sävelkynän pysyneen edelleen terävänä. Jussi olet hyvä!