Mullet’s n Bullets on hienoa kansanmusiikkia, sillä ymmärrän kansanmusiikkina tällaisen muun muassa huumorista, piereskelystä, kaljasta ja jääkiekosta ammentavan rokin.
Lyriikat ovat usein melkoisen tajunnanvirranomaisia. Luulen, että ne voivat naturalistisuudesssaan olla joillekin melko luotaantyöntäviä. Ulosteista ja ruumiintoiminnoista puhutaan vapautuneesti. Ne soljuvat silti eteenpäin taitavasti ja pääsevät välillä yllättämään hyvillä koukuilla. Viittauksia ysärisukupolven populaarikulttuuriin on runsaasti.
Helsinkiläistynyt joensuulaislähtöinen bändi on pitänyt kiinni kotiseuturakkaudesta ja murteesta. Ryppyotsaisempi Pohjois-Karjalan rakastaja saattaa toki tuohtua tällaisesta paskanhajuisesta rakkaudesta, mutta aitoa tunnetta se on silti.
Pakostakin tulee mieleen, että esikoislevy First Bloodin täytyy olla vasta ensiaskel monialaisen viihdeimperiumin luomisessa. Sen verran taitavasti paketti on brändätty vetoamaan niin sanottuihin tavallisiin nuoriin.
Tarkoituksellisen ja tietoisen kansaanmenevä tyyli on lähes Perussuomalaisiin verrattavissa. Erona on toki se, että Mullets ei vihaa – ulkomaalaisia, hippejä tai muitakaan. Ja sitä tarkoitan brändäämisellä.
First Bloodin biisihelmiä, kuten Katu-uskomaton, Sekin käy (paskalla) tai vaikka Pirates of the Arcadian, voi kuunnella niin vassari, vihreä kuin perussuomalainen nuorikin yhtä leveä virne naamalla, siitä nukkuvien puolueeseen sitoutuneesta enemmistöstä puhumattakaan. Ja akateemisen väenkin on ainakin livekeikalla nähty joutuvan luopumaan ensireaktiona tuntemastaan alentuvasta epäluulosta.