Joensuulaisen musiikintekijän koskettavat muistelmat

Suosikkibändin solistin kanssa soittamassa.

Jussi Laakkonen:My Only One Epätavallisen tavallinen elämäni

Jussi Laakkonen on vuonna 1959 syntynyt joensuulainen musiikintekijä. Kuuttakymppiä lähentelevä paikallishahmo keräsi muistonsa elämänkerraksi. Pertti Pulkkanen arvioi kotikaupunkinsa hahmon teoksen puhuttelevaksi. – Pertti Pulkkanen, teksti

Jussi Laakkonen aloitti omien kappaleidensa työstämisen 70—luvun puolivälin jälkeen. Laakkosen musiikillinen ykkössuosikki on aina ollut Hurriganes, niin Albert Järvisen kuin Ile Kallion kitaroimana. Viimein vuonna 2003 eräs Laakkosen unelmista toteutui, kun hän aloitti keikkailun Hurriganes-covereita esittävän yhtyeen Tsugu Waysin kanssa. Etenkin Pohjois-Karjalan alueella kyseessä oli varsin ahkerasti konsertoinut ja suosittukin yhtye, jonka taidot kantautuivat myös hengissä olevan Hurriganes-jäsenistön korviin. Laakkosen elämä on ollut varsin tapahtumarikas. Varsin kovia kokenut, mutta todellisen selviytyjän esimerkistä käyvä joensuulaismuusikko on juuri julkaissut elämäkertakirjansa, jossa ainuttakaan kiveä ei jätetä kääntämättä. Se sisältää myös tekijänsä musiikin parhaimmiston 20 kappaleesta koostuvan cd:n muodossa.

Alkoholisti-isän lapsena Laakkonen koki traumaattisen lapsuuden. Lapsuudessa koetut pelot teoksen alkuosassa ovatkin varsin puhuttelevaa luettavaa. Yhtenä pakotienä toimi musiikki. Merkittäviä diggauskohteita olivat esimerkiksi 70-luvun alkupuolen glamrockyhtyeet Slade ja Mud. Hurriganes oli silti yksi ylitse muiden. Laakkonen todensi yhtyeen konsertin Joensuun ammattikoululla jo legendaarisen Roadrunner-levyn aikoihin. Myös Albert Järvisen, 70-luvulla kotikonnuilla koetuista konserteista lähtemättömän vaikutuksen jättivät myös Royals sekä englantilainen rhythm and blues-trio The Pirates Mick Green kitaristinaan.

Alkoholi oli astunut Laakkosen elämään 15-vuotiaana ja korkki meni kiinni vuonna 1984. Myös kosteilta vuosiltaan Laakkosella on varsin runsaasti muistikuvia. Mieleen nouseekin mahdollisuus, että hän olisi pitänyt kyseisenä aikana päiväkirjaa. Munuaistuberkuloosi todettiin vuonna 1978 ja sen jälkeen Laakkosen elämä on enenevässä määrin ollut taistelua erilaisten sairauksien kanssa. Tsugu Waysistä muodostui silti varmasti eräs maamme kaikkien aikojen laadukkaimmista Hurriganesia coveroineista yhtyeistä. Laakkosen 50-vuotisjuhliin Joensuun Ruplan-talolle yhtyeen vieraaksi saatiinkin Remu.

Laakkosen elämäkerta on varmasti erittäin tärkeä teos paitsi tekijälle itselleen, myös kaikille hänet tietäville. Etenkin Tsugu Waysin laulaja/basistina tutuksi tullut Laakkonen käy kirjassaan läpi kaiken; musiikin, työt, naissuhteet ja sairaudet. Suurimmaksi osaksi kerronta on varsin sujuvaa ja ilmeikästä. Teoksesta kasvaa musiikista voimansa ammentavan taistelijan koskettava elämäntarina. Dialyysihoitojen ansiosta Laakkosen viikosta nykyisin neljä päivää ovat hyviä. Periksi ei anneta!

Jussi Laakkosen laulu Kellaritaivas.