Filosofian opetus on nääntynyt hitaasti Itä-Suomen yliopistossa. Uusia pääaineopiskelijoita ei ole otettu sisään seitsemään vuoteen, ja viimeiset filosofian gradut palautettiin kesällä 2017. Filosofian professorin Seppo Sajaman mukaan kaiken takana on yliopistoa vaivaava tehokkuusajattelu eli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, ettei filosofian pääaineesta valmistu riittävästi maistereita.

”Kun aikanaan kuulin lakkauttamispäätöksestä, en varmaankaan reagoinut ulospäin sen kummemmin. Kyllä se silti pahalta tuntui, ihan rehellisesti sanottuna”, Sajama sanoo nyt.

Sajama muistuttaa, että kaikki erityistieteet ovat aikanaan eriytyneet filosofiasta. Sajama arvelee, että jos koulutetaan opettajia ja virkamiehiä, niin filosofian opinnot ovat näille ryhmille jos ei nyt vaarallisia, niin ainakin ei niin hyödyllisiä.

”Jos tarkoituksena on tuottaa hyviä maistereita, niin filosofiaa tarvitaan. Aina kun joku alkaa pohtia mistä omassa tieteenalassa on kysymys ja millaiset periaatteet sitä ohjaavat, niin se alkaa kummasti muistuttaa filosofiaa. Tietyssä mielessä kyse on yleispalvelusta sitä tarvitseville, tällaisia ovat muun muassa kirjasto ja kielikeskus.”

Sajama kertoo esimerkin siitä, miten tehokkuusajattelu ja filosofia ovat kohdanneet. Hän kirjoitti kaverinsa kanssa pari artikkelia, jotka kyseenalaistivat erään tieteenalan, Sajama ei tarkenna minkä, metodologisia lähtökohtia.

”Teksteistä saamamme palaute oli aivan ihmeellistä. Piirit ovat niin pienet ja varpaat niin herkät, että aina vikistään jossain päin. Jossain vaiheessa tieteen tekemisestä tulee tietynlaista rituaalikäyttäytymistä. Kerätään materiaaleja ja pidetään huolta, että mitään ennen vuotta 2000 kirjoitettua ei ole mukana, ja että työtä tekevät henkilöt ovat tiedeyhteisön yksimielisesti hyväksymiä auktoriteetteja sekä varotaan sanomasta mitään, mikä suututtaisi heitä”, Sajama kertoo.

Hän tähdentää, ettei ole kerännyt mitään sellaista todistusaineistoa, jolla perustelisi yleistyksensä. Sajaman näkemykset pohjaavat hänen kokemuksiinsa ja asioihin, joita hän on kuullut tiedeyhteisöstä.

”Olen törmännyt Itä-Suomen yliopistossa kahteen tieteeseen, joissa on annettu ohjeena: ’Gradussa ei sitten esitetä omia mielipiteitä.’ Gradun olisi ikään kuin oltava referaatti eikä mitään muuta. Minusta se on ihan hirvittävää.”

Sajama aloitti professorin uransa vuonna 1989, kun hän astui Joensuun ja Kuopion yliopiston jaettuun virkaan. Eläkkeeseen on tällä hetkellä aikaa vuosi ja kymmenen kuukautta. Sajama on jopa hieman optimistisen kuuloinen sen suhteen, mikä filosofian tulevaisuus voisi olla Itä-Suomen yliopistossa. Vaikka hyötynäkökulma ei olisikaan päällimmäisenä mielessä, niin selkeästä ajattelusta on kyllä hyötyä, vaikka sillä ei saisikaan suosiota.

”Olen kuullut esimerkiksi usealta juristilta, että ’tämä tyyppi ei kyllä pääse ikinä korkeimpaan oikeuteen’, kun jonkun väitöskirjassa on ollut jotain mistä ei ole pidetty. Toisaalta vain pieni osa oikeustieteilijöistä rupeaa riehumaan teorian alueella sillä tavalla, että se haittaisi heidän urakehitystään. Suhdanteet toki muuttuvat nopeasti. Kyllä varmaan Itä-Suomen yliopistossa vielä harkitaan filosofian henkiin herättämistä jossain vaiheessa. Toki voi käydä niin, että tieteet eriytyvät vielä entisestään, eikä niillä ole mitään yhteistä pohjaa.”

Koska uusia pääaineopiskelijoita ei enää ole ollut, Sajama on ehtinyt panostaa jäljellä olevien opiskelijoiden gradujen ohjaamiseen. Kun viime kesän takaraja saapui, jolloin viimeiset lopputyöt piti saada valmiiksi, palautettujen gradujen määrä kasvoi. Vuosina 2011–2017 hyväksyttiin yhteensä 30 filosofian gradua.

”Voin siis suositella tätä lähestymistapaa muillekin oppiaineille: kun leikkaa niin tehokkuus kasvaa”, Sajama toteaa.

Oikeusfilosofian gradu— Yhteiskunta on hauras

Ari Moilanen on viimeisiä Itä-Suomen yliopistosta filosofiasta valmistuneita opiskelijoita. Moilanen sai maaliskuussa Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen SOFY ry:n palkinnon parhaasta oikeusfilosofisesta gradusta. Työ käsittelee omaisuutta ja yhteiskunnan alkuperää John Locken ja Immanuel Kantin filosofiassa.

Näiden filosofien ajattelussa omistaminen eli se, että on jotain omaa, on ihmisen perusoikeus. Gradu pyrkii selventämään Kantin argumentaatioketjua, jossa hän osoittaa, että vain kansalaisyhteiskunta voi tarjota vakiintuneet ja täydelliset omistusoikeudet. Vaikka keskustelu keskittyy omistusoikeuteen, kaikki yksilönoikeudet saavat alkunsa samasta juuresta.

”Yhteiskuntaa ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Se on hyvin hauras ja helppo rapauttaa. Yhteiskunnan olemassaololle täytyy olla myös tietty oikeutus, joka johtaa kysymään, mistä oikeudet itse asiassa tulevat. Ovatko ne olemassa ennen vai jälkeen yhteiskunnan?”, Moilanen kysyy.

Kantin mukaan kansalaisyhteiskunta on perustuslaillinen yhteiskunta, jossa on oikeusjärjestys, jonka kautta kansalaisten vapaus todellistuu. Kant oli tunnettu kosmopoliittisuudestaan, ja myös Moilanen pitää kansallisvaltiota käsitteenä vanhentuneena.

”Jos kansallisvaltio ymmärretään nimenomaan etniseksi yhteiskunnaksi, suomalais-kansalliseksi valtioksi, niin en tiedä mikä arvo sillä on tulevaisuuden maailmalle.”

Filosofian roolin Itä-Suomen yliopistossa tulisi Moilasesta olla vahvempi. Se laajentaa ajattelun rajoja, ja voisi tarjota vaihtoehtoja tilanteeseen, jossa kaikki päätökset tehdään ensi sijassa talouden ehdoilla.

”Jokainen yliopistossa opiskeleva joutuu pohtimaan filosofiaa ymmärtääkseen oman oppialansa luonteen. Filosofia lienee aliarvostettua sen takia, ettei se tuota nopeasti rahallisesti tuottoisia innovaatioita ja sovelluksia. Alan kuin alan voi olla vaikeaa perustella olemassaoloaan yhteiskunnalliselta ja taloudelliselta ajattelultaan lyhytkatseisille juhasipilöille, jos ainoastaan euromääräiset perustelut lasketaan päteviksi.”