Ramones vuonna 1978.Syyskuussa 1978 Sire Recordsin julkaisemana ilmestynyt Road to Ruin on keskeisen, punkrockin lisäksi myös useita muita rockin tyylisuuntia musiikillisessa ilmaisussaan hyödyntäneen amerikkalaisyhtye The Ramonesin neljäs studioalbumi. Kyseessä oli ensimmäinen yhtyeen pitkäsoitto, jolla rumpalina kuultiin Marky Ramonea. Hän korvasi Ramonesista eronneen, mutta edelleen tuottajan tehtävissä jatkaneen yhtyeen perustajajäsenen Tommy Ramonen, joka jätti Ramonesin vähäisen levymyynnin ja väsyttävän kiertue-elämän vuoksi.
Tyylillisesti Road to Ruin merkitsi jonkinasteista irtiottoa Ramonesin varhaisemmasta tuotannosta. Albumin kappalemateriaalissa oli nimittäin aikaisemmasta poiketen mukana balladeita ja jopa punkrocktyyppiselle musiikilliselle ilmaisulle harvinaislaatuisia kitarasooloja. Vanhakantaisempaa punktyyliä ei Road to Ruinilla ollut kuitenkaan täysin unohdettu, sillä revittelevämpää osastoa albumilla edustivat I’m Against Itin, I Wanted Everythingin ja Bad Brainin kaltaiset, onnistuneen suoraviivaiset raidat.
Ramonesin neljännen pitkäsoiton hittipotentiaalisinta ja kenties myös laadukkainta tuotantoa tarjoavat kummankin levypuoliskon avauskappaleet, aitoa frustraatiota huokuva I Just Want to Have Something to Do ja erinomaisesti rullaava I Wanna Be Sedated, jonka tekstin yhtyeen solisti Joey Ramone kirjoitti toipilaana sairaalassa. Pelkistetyn koukukasta popmelodisuutta on annosteltu lisäksi erityisesti mainiosti svengaavalle raidalle She’s the One. Mukana on myös onnistunut cover brittiyhtye The Searchersin 60-luvun puolivälissä tunnetuksi tekemästä kappaleesta Needles and Pins. Questioningly edustaa selkeästi balladituotantoa ja Don’t Come Close sisältää elementtejä jopa countrysta.
Road to Ruinin päättävä It’s A Long Way Back on basisti Dee Dee Ramonen käsialaa ja tekstinsä osalta kappale sisältää hänen lapsuusmuistojaan. Ramonesin kotimaassa Road to Ruin jäi juuri ja juuri Billboardin sadan suosituimman albumin ulkopuolelle, mutta saavutti Britanniassa kohtuullisen menestyksekkäästi sijan 32. Ilmestymisaikanaan Road to Ruinin vastaanottamat arviot olivat ristiriitaisia, mutta viimeistään vuosikymmeniä myöhemmin kyseinen pitkäsoitto on lopulta saavuttanut ansaitsemaansa arvostusta.
1978-sarjassa Pertti Pulkkanen antaa arvionsa 40 vuoden takaisista rocklevyistä. Tämä on sarjan viimeinen osa.