Uljaan sunnuntai laulurinteella aloitti Maria Lund & The Aristocrats, joka tuntui etukäteen oudolta artistilta festivaalin päälavalle. Paikalle saapuessa tunnelmaa korosti ikäkarsinoita murtava yleisö. Harvoin Ilosaarirockissa näkee keikkaa katsomassa niin paljon keski-ikäisiä ja sen ylittäneitä. Keikkaa kunnellessa vakuuttui hiljalleen valinnan toimivuudesta. Lund oli lavalla aivan kotonaan ja yleisö tykkäsi.
Seuraavana siirryttiin taas karujen valintojen maailmaan. Tunnelma oli kuin sillä paljon puhutulla aasilla, kun teki valintaa The Hauntedin ja Eleonoora Rosenholmin välillä. Suunnilleen puoli keikkaa molemmilta oli liian lyhyt aika katsoa niin mahtavia bändejä. Eleonoora Rosenholmin laulut kertovat synkistä aiheista, mutta ne on puettu sellaiseen asuun, että ei niitä pahoillaan kuuntele. Kolmoslava oli keikkapaikkana omiaan. Yhtä omiaan ei ollut YleX-lava The Hauntedille. Valtava teltta on vaikea paikka metallibändien äänimiehille, eikä hyväkään yritys aina onnistu. Suurinta osaa yleisöstä se ei kyllä näyttänyt haittaavan, sillä hienoisista ääniongelmista huolimatta keikka oli raivoisaa mahtavuutta.
Maria Gasolina Rentolavalla palautti takaisin iloiseen huolettomuuteen. Lavalla oli soittajien lisäksi ilahduttavaa rekvisiittaa, kuten apina-pehmolelu ja planeettaamme esittävä rantapallo. Kertonee bändin maailmanmusiikkiluonteesta. Juuri sellainen orkesteri, jonka tahtiin kelpaa tanssia matalassa rantavedessä. Rekkalavalla jatkanut Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo ei tehnyt suurta vaikutusta kovista ennakko-odotuksista huolimatta. Se taisi vain olla liian kovassa riidassa festivaalin yleisen tunnelman kanssa.
Killing Joken laulaja näytti tanssahtelevalta ruumiilta. Hassuja keski-ikäisiä miehiä. Epäluulo karisi kyllä, sillä bändi on vielä nuoruusvuosiensa terässä. Verrattuna vaikka odotukset pettäneeseen Obituaryyn, on KJ kestänyt aikaa äärettömän paljon paremmin.
Ja taas oli vuorossa valinta, jota ei olisi mielellään tehnyt. Murmansk olisi ollut mielenkiintoista nähdä, jos vaihtoehtoina eivät olisi olleet Röyksopp ja Femi Kuti. Loppujen lopuksi arpaonni suosi afrobeatin lasta Femi Kutia Rentolavalla. Mahtava tunnelma. Sitä olisi ollut silti mukavampi kuunnelta, jos mieltä ei olisi kaivertanut norjalaiskaksikon missaaminen.
Koska Kotiteollisuus on Kotiteollisuus ja Hynynen on Hynynen, pitää molemmat mainita tässäkin jutussa, joten mainitaan: En jäänyt kuuntelemaa Kotiteollisuuden keikka, vaan tyydyin hetki sitten vilkaisemaan ohimennen ystäväni Facebookiin laittamaa kuvaa, jossa oli Hynynen yhdellä päälavan screeneistä. Keikan jättäminen väliin ei kirpaissut vieläkään.
Festivaalin kääntyessä kohti finaalia piti jo aloittaa valmistautuminen yhteen tämänvuotisista helmistä. The Coffinshakersin kummallinen vampyyricountry kuulostaa käsittämättömältä yhdistelmältä, mutta kun orkesteri aloittaa soittamaan, loksahtaa kaikki kohdalleen. Hieno lopetus festivaalille, sillä sitä se monelle näytti olevan, vaikka CMX soittikin vielä sen jälkeen. CMX oli kova bändi muinoin, mutta nykytilanteen kiteytti eräs tuttava täydellisesti:
”Olen jo pitkään tiennyt, että A.W. Yrjänä on tuleva aviomieheni. Ja kyllähän se vituttaa päätyä lihavan ja keski-ikäisen miehen vaimoksi.”