Hulluna Saraan: Romanttinen komedia ei olekaan kuollut!

Romanttinen komedia on formaattina hinkattu, kulutettu ja raiskattu niin monta kertaa ja niin perusteellisesti, että siltä ei odota varsinaisesti yhtään mitään. Hulluna Saraan ei uudista tai mullista sitä, mutta onnistuu hämmentävästi puhaltamaan eloa kuolleelta vaikuttaneeseen genreen.
Leffan mainosjulisteessa sitä kutsutaan komediaksi miehistä, joten ennakkoluulot ovat korkealla. Vaivaannuttavaa sukupuoliroolien sementoimista siinä toki olikin, mutta se ei noussut päällimmäiseksi elokuvassa. Sitä voi katsoa komediana miehistä tai esimerkiksi tarinana isän hapuilevasta vanhemmuuteen kasvamisesta. Sukupuolta ei siinä tutkita tai kyseenalaisteta, joten uutta ei kentälle tuoda. Isäksi kasvamisen tarinanakaan se ei kerro mitään mitä ei olisi miljoonaan kertaan kerrottu.
Onneksi nämä eivät syö elokuvan varsinaista luonnetta. Ennen kaikkea Hulluna Saraan on hyvin perinteinen formaatille uskollinen romanttinen komedia. Ja häkellyttävän onnistunut sellainen.

Pitkin elokuvaa on monta hetkeä, jolloin tuntee vastustamatonta halua hyökätä päähenkilön Villen (Jussi Nikkilä) kurkkuun ja ravistella hänestä ne sanat, joiden sanomisen vaikeuteen koko leffa perustuu. Muutenkin elokuva vilisee hetkiä, jolloin sen ajattelee väistämättä hukkuvan omaan typeryyteensä. Silti se vetää itse kuiville joka kerta ja elokuvan loppu on suorastaan erinomainen. Kun lapsuuden traumojen arpeuttama Nikkilän roolihahmo on koko elokuvan vertauskuvallisesti arponut uskaltaisiko hypätä tuolilta lattialle, hyppää hän lopulta kerrostalon katolta – vertauskuvallisesti toki.
Kuolemaa elokuvassa käsitellään epädramaattisen luontevasti ja annetaan sen lipua varsinaisen tarinan sivulla. Koskettavuus löydetään sieltä mistä pitääkin, eli siitä kun pari valitsee vapauden, ratsastaa auringonlaskuun ja saa toisensa. Kyllä, se on kornia ja myös aika retroa siinä, miten nainen odottelee ja mies toimii. Mutta annan anteeksi, koska tarina ja elokuva ovat taitavasti tehtyjä.

Nikkilä hoitaa roolinsa kunnialla ajoittaisesta raivostuttavuudestaan huolimatta. Emilie de Ravin Saran roolissa on ilmaisuvoimainen ja kaunis, mutta hahmoa ei tehdä katsojalle erityisen tutuksi. Ville Virtanen näyttäisi suorittavan roolinsa hiukan vasemmalla kädellä, mutta menettelee. Ohjaaja Samuli Valkama ei kenties ole saanut näyttelijöitä kovin vahvasti visionsa taakse, mutta sen verran kuitenkin, että kokonaisuus pysyy kasassa.
Elokuva on Bronson Clubin tuotanto. Bronsonin historiasta löytyy laatua ja kuraa, mutta yleinen tendenssi on tuntunut olevan, että se tekee hyvää suomalaiselle elokuvalle. Hulluna Saraan vahvistaa tätä näkemystä.

Hulluna Saraan ensi-illassa 27. tammikuuta.