Oulun ylioppilasteatterin Poikkeus ja sääntö ylioppilasteatterifestivaaleilla Vaasassa
Oulun ylioppilasteatteri on tarttunut Bertolt Brechtin puhuttelevaan näytelmään Poikkeus ja sääntö ohjaaja Matias Tapanisen johdolla. Esko Elstelän ja Pekka Haukisen suomentama näytelmä valittiin Vaasan Ylikivat ylioppilasteatterifestivaaleille Oulun ylioppilasteatterin edustusnäytelmäksi.
Poikkeus ja sääntö -näytelmässä nähtävän aavikon läpi kulkevan matkan aikana pureudutaan alistajien ja alistettujen välisiin suhteisiin sekä oikeuden toteutumiseen luokkaerojen keskellä. Poikkeus ja sääntö – näytelmästä on saatu lavalle dynaaminen ja tapahtumarikas esitys. Erityisen hyvä on esityksen vahva alku, jossa kaikki näyttelijät marssitettiin lavalle rakentamaan liikkeen ja vauhdin tuntua. Kaikki esiintyjät eivät olleet rooleissa vaan tekivät miljöötä ja tukivat juonen tapahtumia liikkein, äänin ja elein.
Kolmetoistahenkinen näyttelijäkaarti tekee roolityönsä tasaisen vahvasti ja paikoitellen jopa hengästyttävän tarkasti. Näytelmän hurmaava absurdius vaati keskittymistä ja selkeää roolien tekemistä, jossa näyttelijät mielestäni onnistuvat. Pidin ajatuksesta, etteivät näyttelijät kertaakaan poistuneet lavalta esityksen aikana.
Katsojalle oli paljon seurattavaa lavalla itse käsikirjoituksen tapahtumien lisäksi. Akrobaattiset liikkeet ja peili – leikit ihastuttivat ja piristivät. Brechtin tekstissä on paljon ajateltavaa joten humoristinen ja fyysinen esille tuonti teki näytelmästä helpon katsottavan. Tämä ei kuitenkaan ei häirinnyt näytelmän sanoman ymmärtämistä ja pohtimista.
Jussi Moilasen musiikki uppoaa Poikkeus ja sääntö – näytelmän tapahtumiin ja rakentaa sen maailmaa kuten pitääkin. Ainoastaan oikeussalissa näytelmän lopussa kuultava laulu ei tunnu sopivalta. Olisin kaivannut laulun tapahtuvan selkeämmin kohtauksessa tai sen irtonaisuuden korostamista enemmän. Näin esitettynä laulu ei tuntunut sopivan näytelmään vaan jäi vaisuksi kohtaustenvälin täytteeksi.
Lopussa näyttelijöiden ilmaisu muuttuu täysin tultaessa tekstin ydinoivallukseen. Roolit putosivat pois ja näyttelijät puhuivat vähäeleisesti. Ratkaisun ymmärtää, luultavasti näytelmän sanoma halutaan kaivertaa syvälle jokaisen katsojan mieleen, mutta samalla se arveluttaa. Se, mitä näytelmässä on oivallettavaa, tarjoillaan katsojille suoraan nenän eteen. Löytämisen ilo jää saamatta.
Oulun ylioppilasteatterin Poikkeus ja sääntö on viihdyttävä, mutta samalla ajatuksia herättävä. Se saa ajattelemaan ja nauramaan. Huumori suhteessa tekstiin toimii. Yksityiskohtainen maskeeraus, puvustus ja lavastus ovat upeaa katsottavaa. Jokainen työryhmässä näyttelijästä meikkisuunnittelijaan on tehnyt tarkkaa ja harkittua työtä.
Meri Parkkinen