Paras studioalbumi
Detroitilaisen, kotikonnuillaan huippusuositun, mutta kriitikoiden turhaan alaspainaman Grand Funk Railroadin tuotannossa yhtyeen toinen studioalbumi kohoaa biisimateriaaliltaan erityisen onnistuneeksi ja esimerkiksi basisti Mel Schacterin mielestä se on yhtyeen laadukkain levy.
Albumi sisältää raivoisan coverversion The Animalsin näkemyksenä erityisen tunnetusta vankilalaulusta Inside-Looking Out, josta muodostui eräs yhtyeen keikkojen ehdottomista kohokohdista. Myös oma, totuttuun tapaan ensisijaisesti solisti/kitaristi Mark Farnerin käsialaa oleva tuotanto on yhtyeen toisella pitkäsoitolla valtaosaltaan varsin vahvaa. Triokokoonpanon, jonka muilta osin muodostivat rumpali Don Brewer ja basisti Mel Schacter, voimasoitto on svengaavimmillaan sellaisissa innostavissa kappaleissa kuin Mr Limousine Driver sekä Please Don’t Worry.
Avausraita Got This Thing on the Move on raskaampi ja riffivetoinen esitys, mutta High Falootin Womanissa päästään jälleen erinomaisesti rullaavan rokkauksen pariin kitarasoolon osalta jopa hieman Freddie King-klassikko Hideawayta mukaillen. Svengi säilyy entisenveroisena myös raidalla In Need, jonka melodia taas muistuttaa hienoisesti erityisesti Little Richardin versiona tutuksi tullutta kappaletta You Gotta Feel It. Seitsemän ja puoliminuuttinen, omaa tuotantoa edustava ja lähemmäs vuosi ennen samannimistä Black Sabbath-klassikkoa ilmestynyt Paranoid on hidastempoisempi, tiivistunnelmainen, hienoisia psykedeliavivahteita sisältävä ja kahdella kitarasololla kruunattu pieni teos. Myös Winter and My Soul lukeutuu intensiivisyydessään ja sävellyksellisessä kehittelyssään albumin kaikkein keskeisimpään tuotantoon.
Grand Funkia yhtyeen tuotannossa seurasi niin ikään laadukkaimpiin studioalbumeihinsa lukeutuva Closer to Home, jonka jälkeen vuorossa oli raaka ja siloittelematon tuplakonserttitaltiointi Live Album, joka sisälsi raivokkaina tulkintoina parhaat palat yhtyeen kolmelta ensimmäiseltä studiolevyltä.
Grand Funk Railroadin kakkosalbumi julkaistiin 29.12.1969