Luonnontieteiden fuksit Ilona Holopainen ja Eemeli Saari eivät ole vielä ehtineet kerätä eletyn opiskelijaelämän merkkejä uunituoreisiin ainejärjestö Epsilonin haalareihinsa.Opiskelijahaalarit – nuo monessa värissä katukuvassa esiintyvät, opiskelijat toisistaan ja muusta kansasta erottavat, merkein ja bileseikkailuin kirjaillut vaatteet. Oletko koskaan sen kummemmin miettinyt, miksi pidät haalareita? Tai mistä outo haalarikulttuuri onkaan saanut alkunsa? Historiantutkija Sari Aalto ja haalarikulttuurin vannoutunut harrastaja Matti Änkö kertovat meille.
”Opiskelijaelämä on oma elämänvaiheensa nuoruuden ja aikuisuuden välimaastossa, ja se on aina ruokkinut erilaista ylioppilaskulttuuria ja halua erottautua, kokea kaikenlaista ja irrottautua kodin siteistä ja paineista”, kertoo Aalto. Aalto on filosofian maisteri ja historian jatko-opiskelija, ja hän on tehnyt tutkimusta yliopisto- ja opiskelijakulttuurin historiasta. Omalta opiskelijataustaltaan Aalto on ollut aktiivinen esimerkiksi Helsingin yliopiston Eteläsuomalaisessa osakunnassa.
”1800-luvulla käytettiin ajoittain ylioppilasunivormua etenkin juhlatilaisuuksissa, ja myöhemmin ylioppilaslakista tuli erottautumisen tapa. Haalarit liittyvät samaan perinteeseen – haluun pukeutua eri tavalla kuin muut ihmisryhmät.”
Niin Aalto kuin Änkökin tietävät, että haalarit ovat entisen frakkikulttuurin jälkeläisiä.
”Frakki on ollut ylioppilaiden symboli todella kauan – siihen pukeuduttiin esimerkiksi tenteissä, ja se olikin akateeminen yleisvaate, ei pelkästään juhlavaate”, Aalto avaa. Ängön mukaan ennen oli hyvä, jos opiskelijalla oli kaksi frakkia hallussaan: ns. ”A-frakki”, joka oli siisti ja sopi virallisimpiin tilanteisiin, ja sen lisäksi ns. ”B-frakki”, joka päällä sitten juhlittiin. Uusi aika on tarvinnut kuitenkin uudet tavat erottautua, ja haalarit ovat olleet luonnollinen jatko vanhalle frakkikulttuurille.
”60-70-luvulla opiskelijamäärät räjähtivät niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Realismia oli se, että B-frakkien hankkiminen ei ollut enää niin helppoa kysynnän kasvaessa”, Änkö kertoo. Frakkien suuri kysyntä siis edesauttoi haalarikulttuurin syntymistä.
”70-luvulla yliopistoissa oli jo taustoiltaan erilaisia ihmisiä, ja frakki oli muuttunut politisoitumisen myötä elitistiseksi symboliksi. Koulutusmäärät olivat kasvaneet, eikä opiskelija ollut enää itsestään selvästi yläluokkaa valmistuessaan. Yläluokan symbolit eivät olleet enää toivottavia – ylioppilaslakkejakin poltettiin 1960-luvun lopulla”, Aalto selittää.
Aallon mukaan 70-luvulla osakunnat ja tiedekuntajärjestöt olivat jättäneet vanhoja opiskelijatraditioitaan pois, ja puoluepolitiikan korostuessa yhteisöllinen ja sosiaalinen toiminta jäivät opiskelijaelämässä sivurooliin. Kuitenkin vuoden 1976 jälkeen paluu takaisin traditioihin alkoi tapahtua – ja silloin haluttiin nostaa uudet, yhteisölliset symbolit esille ja karnevalisoida perinteistä ylioppilaskulttuuria. Haalari sopi siihen saumaan.
Itse haalarikulttuuri on virrannut Suomeen Ruotsista.
”Ilmeisesti ruotsalaisteekkarit olivat vierailulla Suomessa haalarit yllään, ja sitten Suomessakin innostuttiin”, Aalto kertoo. Ängön mukaan haalarikulttuuri löi lopulta 80-luvulla laajasti läpi koko Suomessa, muuallakin kuin teekkareiden parissa. Loppu onkin sitten historiaa.
Entäs ne kuuluisat haalarimerkit? Änkö itse on ollut haalarikulttuurin harrastaja monia vuosia – omien sanojensa mukaan homma on jo hieman riistäytynyt käsistä. Änkö on vuosien saatossa kerännyt yhteensä noin 6900 haalarimerkkiä ja siinä sivussa monet haalaritkin. Merkkejä on niin paljon, että hän on ommellut haalareihinsa lisähihoja ja tehnyt erillisen viitan, joka sekin on täynnä haalarimerkkejä. Ehkä Änkö tietää, miten haalarimerkkikulttuuri on saanut alkunsa?
”Ruotsin ekskursioilla suomalaiset huomasivat, että sikäläiset harrastavat merkkienvaihtelua keskenään. Siitä sitten syntyi keskustelua, onko henkilökohtaisen jäsenmerkin poisvaihtaminen oikein, ja syntyi tarve merkille, jonka voi vaihdossa antaa pois”, Änkö avaa.
Hän vertaa haalarimerkkikulttuuria myös partiolaisiin ja sotilaisiin: partiolaiset ovat keränneet iät ja ajat suoritusmerkkejä, ja sotilasunivormuun kuuluvat merkit, jotka kertovat esimerkiksi joukko-osaston ja sotilasarvon. Opiskelijat ovat vuosien saatossa liittyneet osaksi merkkikulttuuria. Haalarimerkitkin kertovat omaa tarinaansa: opiskelijan ainejärjestön, kiinnostuksenkohteet tai muistot vuosituhannen parhaimmista bileistä.