RUISROCK Kellon lähestyessä puoli kuutta lauantaina 7. heinäkuuta Ruisrockin telttalavan edessä kävi kuhina. Lavalle nousisi piakkoin suoraan Turkista Tuborg GoldFest -tapahtumasta Turkuun singahtanut Apocalyptica. Tositoimiin yhtyettä hätyytteli nauhalta Jeff Buckleyn tunnetuksi tekemä kaunis Hallelujah, joka ehti pyörähtää ympäri kahteen kertaan ennen kuin Perttu Kivilaakso, Eicca Toppinen, Paavo Lötjönen ja Mikko Sirén ilmaantuivat estradille.
Yleisö lauloi jo alkunauhan mukana, mikä enteili hyvää menoa ja meininkiä tulevalle. Itse keikka alkoi räväkästi kappaleella 2010, jonka jälkeen vuoron sai Grace. Miksaus ei tehnyt alkupään kappaleille oikeutta, ja kyseiset kappaleet kuulostivat pikemminkin rumputrion esittämiltä ja sellon säestämiltä. Siitä huolimatta ihmiset rokkasivat ja pian sellisti Eicca Toppisenkin olikin myönnettävä, että vaikka Ruisrockissa on ollut aina kivaa, ei koskaan silti näin kivaa.
Perinteisen kaavan mukaan Apocalyptica esitti loisteliaasti myös Metallican tuotantoa. Kolmantena kuultiin Master of Puppets, ja myös miksauspöydän takana oli päästy mukaan meininkiin. Apocalyptican versiot kuultiin myös kappaleista Nothing Else Matters sekä Seek and Destroy, jotka löytyvät yhtyeen debyyttialbumilta Plays Metallica by Four Cellos (1996). Yleisökin taisi olla kuullut joitakin huhuja tästä tuoreesta Metallica-ilmiöstä ja lauloi mukana vähintäänkin täyttä kurkkua.
Valitettavasti radiohiteissä mukana olleet Corey Taylor (Slipknot, Stone Sour) ja Adam Gontier (Three Days Grace) eivät päässeet osallistumaan näihin hippoihin. Heidän vokaalinsa kappaleissa I’m Not Jesus ja I Don’t Care hoiteli mallikkaasti aiemmiltakin keikoilta tuttu Tipe Johnson. Myöskään Lauri Ylönen ei ollut odotusten mukaisesti paikalla esittämässä kappaletta Life Burns, vaikka The Rasmus esiintyikin Ruisrockissa perjantaina. Ehkä se ei olisi ollutkaan sama ilman Ville Valoa.
Keikka päättyi isänmaallisesti Maamme-lauluun ja Edvard Griegin vuonna 1874 säveltämään klassikkoon In the Hall of the Mountain King, joka tunnetaan suomeksi nimellä Vuorenpeikkojen luolassa. Sellisti Perttu Kivilaakso yllytti yleisöä laulamaan mukana lyriikoiden puutteesta huolimatta, ja taisi siellä joku hurja imitaatioita selloraidoista suustaan sylkeä.
Ennen keikkaa screeniltä nähtiin Toppisen haastattelu, jossa hän kertoi yhtyeen jäävän vuoden mittaiselle keikkatauolle. Edessä olisi vielä parisenkymmentä keikkaa muun muassa Australiassa ja Kiinassa, ja mikäpä siinä soitellessa, kun Toppisenkin mukaan ilmapiiri yhtyeen sisällä ei ole koskaan ollut parempi. Tätä tuskin kukaan epäilikään, sillä hauskanpito ja hyvä fiilis välittyivät yleisöön satavarmasti.