Esikoinen jätti odottamaan isänmurhaa

Coco on isänsä tytär. Ikävä kyllä. Eikä pidä käsittää väärin, myönnän Stingin ansiot musiikin saralla, vaikkei hänen musiikkinsa ole levylautasellani paljoa kulunut.
Hänen tyttärensä, nimellä I Blame Coco toimiva Coco Sumner aloittaa esikoislevynsä The Constant erittäin lupaavasti. Sopivasti koneilla höystetty urbaani laulaja-lauluntekijämeininki tuo ensimmäisenä mieleen Ladyhawken, jos sitä johonkin tahtoo lähteä vertaamaan. Levyn aloittava kappale Selfmachine antaa odottaa erinomaista kokonaisuutta ja tämä toivo kantaa kohtalaisen pitkälle. Mutta sitten isän vaikutus puskee läpi aivan liian tietoisena markkinapotentiaalistaan. Lahjakkuus ja taito olisi Coco Sumnerilla riittänyt varmasti, vaikka isän olisi jättänyt hyödyntämättä noin räikeästi.

Kulttuurillisen sivistymättömyyteni vuoksi en tiennyt ennen Wikipedian vilkaisua, että kyseessä on Stingin tytär. Levyn alkupuolella se oli siunaus kun musiikista ei sitä kuullut, mutta loppupuolella aloin jo ihmettelemään, että onpas artisti kyllä stinginsä kuunnellut.
Levyltä helmikuussa otettu ensimmäinen sinkkulohkaisu Caesar tarjoaa myös ruotsalaisen Robynin ääntä. Kappale on rokimpi kuin levy keskimäärin, mutta genrerajojen yli loikitaan muutenkin melko vapautuneesti. Levyllä sitä seuraava kappale Only Love Can Break Your Heart on jo vaivaannuttava. Biisi on tyylipuhdasta Stingiä ja tytär jopa kuulostaa isältään huolestuttavan paljon.
I Blame Coco kuulostaa kyllä kokonaisuutena hyvältä. Ei mitenkään erityisen omaperäistä, mutta taidokkaasti tehtyä ja kohtalaisen mielenkiintoista musiikkia. Levyn alku on suorastaan hienoa kuultavaa. Taiteellinen isänmurha olisi silti kovasti tarpeen.

  • admin

    Uljas tiedottaa sille nimettömälle kommentoijalle, jonka kommenttia ei puutteellisten tietojen vuoksi voitu julkaista:

    Arvostelija nostaa arviossa sinänsä arveluttavalla esiin oman kulttuurillisen sivistymättömyytensä, mutta on siitä huolimatta hyvin tietoinen, ettei Only Love Can Break Your Heart ole Stingin biisi. Jos arvion lukee, niin voi huomata, että niin ei väitetäkään. Kyseisessä kohdassa kritisoidaan sitä, että levy on tuotettu kuulostamaan turhauttavan paljon Stingiltä. Se, että runneltuna on Neil Youngin biisi, tekee tästä kaikesta vielä hiukan masentavampaa.

    LISÄKSI: Kommenttisi näkyy kaikille käyttäjille vasta, kun ylläpito on hyväksynyt sen. Eritoten ilman virallista sähköpostiosoitetta lähetetyt viestit eivät välttämättä päädy julkaistavaksi. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista vaan se jää ylläpidon tietoon. Nimimerkkiä saa käyttää, kunhan sama ihminen käyttää vain yhtä nimimerkkiä samassa keskusteluketjussa.

    Uljas kiittää kiinnostuksesta ja aktiivisuudesta ja toivoo keskustelun jatkuvan.

    Pasi Huttunen
    Joensuun kampustoimittaja