Reilusti tuotettu kahvi, vaatteet ja jalkapallot ovat jo perusmarkettikamaa. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin pehmeät arvot kohtasivat yhden epäeettisimmistä tuotteista, puhelimen. Fairphone on eettisen teknologian suunnannäyttäjä, mutta täysin eettistä ei puhelimestakaan näytä saavan aivan kertaheitolla. Yritystä kuitenkin on.
Vuonna 2013 perustettu Fairphone on sosiaalinen yritys, joka kertoo keskittyvänsä voiton maksimoinnin sijaan ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin sekä avoimuuteen. Tavoitteena on läpinäkyvä tuotanto- ja toimitusketju, ja siten parempi yhteys ihmisten ja heidän omistamiensa tuotteiden välille. Fairphone aloitti projektina 2010, jolloin se sai rahoitusta eri sosiaali- ja elektroniikka-alan toimijoilta tuodakseen julki mineraalien louhintaan liittyviä epäkohtia. Vaikka nimi viittaakin puhelimeen, oli osittain sattumaa että yritys aloitti epäkohtien korjaamisen juuri puhelimen tuotantoprosessista. Puhelin oli helpoin ja laajin tie aloittaa, sillä lähes jokainen omistaa sen tai ainakin käyttää sitä.
Elektroniikan tuominen eettisyyden piiriin vasta hiljattain johtuu Fairphonen sidosryhmävastaavan Roos van der Weerdin mukaan tuotteiden monimutkaisuudesta. Fairphonekin myöntää ottavansa alalla vasta ensiaskelia, sillä tuotteet ovat vielä kaukana täysin eettisestä älypuhelimesta. Yrityksen kotisivujen mukaan älypuhelin sisältää useita kymmeniä mineraaleja ja Fairphonessa mineraaleista vain kaksi on eettisesti Kongon demokraattisessa tasavallassa louhittuja. Toisin sanoen niiden kaivaminen ei rahoita laittomia aseistettuja joukkoja, jotka tukevat korruptiota ja aiheuttavat konflikteja.
Useiden epäeettisten mineraalien käytön ohella myöskään lapsityövoiman käyttöä ei ole täysin pystytty vielä kitkemään pois. Sen sijaan Fairphone on päättänyt sosiaalisena yrityksenä panostaa ensisijassa kunnolliseen palkkaan, kohtuullisiin työtunteihin sekä turvallisiin työskentelyolosuhteisiin.
Tehtaan sijoittumista Kiinaan yhtiö perustelee vaikuttamisella koko tuotantoketjuun, ei vain yhteen osaan: maasta löytyy paljon alan asiantuntemusta ja tuotantoa, ja toisin kuin Euroopassa, siellä pystyy valmistamaan tuotteen alusta loppuun.
”Tässä vaiheessa työskentelemme käyttääksemme reilua kultaa ja muita vastaavia raaka-aineita. Reilun kaupan sertifioitu puhelin on yksi visioistamme, mutta olemme realistisia ja tiedämme, että se ei valitettavasti tällä hetkellä ole mahdollista. Meille on tärkeintä, että saamme aikaan muutosta tehtaissa ja kaivoksissa”, tarkentaa van de Weerd.
Yritys selvittelee parhaillaan muitakin mahdollisia sertifikaatteja.
Yrityksen manifesti ”If you can’t open it, you don’t own it” sopii sekä laitteen tuotantoketjuun että itse puhelimeen. Puhelimen hinnan muodostuminen sekä osien alkuperä on luettavissa yrityksen sivuilta, josta voi myös tilata varaosia näytöstä emolevyyn ja ruuveihin. Omatoimiseen korjaamiseen tulee jatkossa lisää ohjeistusta, sillä yritys aloitti äskettäin yhteistyön iFixit-yhteisön kanssa.
IFixit tarjoaa sivuillaan vapaan tietokannan, johon käyttäjät voivat lisätä ohjeita erilaisten laitteiden korjaamiseen. Fairphone pyrkii jatkossa huomioimaan paremmin myös avoimen koodin sovellukset kuten Ubuntun ja Firefoxin. Suunnittelussa ja valmistuksessa on huomioitu tuotteen koko elinkaari. Akut ovat irrotettavia, pakkaus on minimaalinen, eivätkä laturit ja oheistuotteet sisälly hintaan. Pitkän tien päässä häämöttää Fairphonen lopullinen tavoite: kierrätysmateriaaleista ihmis- ja ympäristöystävällisesti valmistettu, täysin kierrätettävä muoviton ja myrkytön puhelin.
Helsingin yliopiston kehitysmaatutkija Anja Nygrenin mukaan on hyvä, että löytyy yrityksiä, jotka pyrkivät uudistamaan valtavirran markkinoita. Kuluttajien vaikutusmahdollisuudelle on kuitenkin toinenkin keino.
”Maailman maista yli 85 prosenttia on hyväksynyt kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimukset, jotka esimerkiksi kieltävät lapsityövoiman käytön ja edellyttävät minimipalkan kunnioittamista. Ongelmana kuitenkin on, että kansainvälisiä sopimuksia ei noudateta. Sen sijaan, että kehitetään uusia sertifikaatteja, kuluttajien tulisi vaatia laillisesti tuotettuja tuotteita.”
Nygren ei ota kantaa Fairphonen kaltaisten toimijoiden mahdollisuuksiin vaikuttaa kehitysmaiden oloihin.
”Pitäisi ottaa tarkemmin selvää, mitä tuotanto- ja jalostusketjussa oikeasti tapahtuu ja kuka toimintaa valvoo. Jos yritys itse valvoo toimintaansa, se voi itse määritellä mitä esimerkiksi raporteissaan kertoo. Uskottavuutta saavuttaa enemmän, kun toiminnan legitimoi kolmas osapuoli.”
”Toisaalta matkapuhelinteollisuuden vaatimat mineraalimäärät ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, pitäisi keskittyä enemmän itse kaivosteollisuuden eettisyyteen. Työskentelyolosuhteiden lisäksi maanomistus ja resurssienkäyttöoikeudet ovat asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota”, Nygren jatkaa.
Ensimmäistä, viime syksynä ilmestynyttä Fairphonea myytiin 325 eurolla 25 000 kappaletta. Toisen erän puhelin maksaa 310 euroa ja sen ennakkotilaus alkaa toukokuussa yrityksen kotisivuilla. Puhelimia toimitetaan tällä hetkellä vain Eurooppaan, mutta lähivuosina tuotantoa aiotaan kasvattaa ja laajentaa myös muihin maanosiin.
Vähän kerrallaan kasvava bisnes varmistaa myös sen, että yritys voi toimia ilman ulkopuolista rahoitusta.
”Ensimmäinen myyntierä ja sen toteutuminen vuonna 2013 onnistui joukkorahoituksen avulla”, van der Weed tarkentaa.
Yritys odottaa olevansa rahallisesti omillaan jo tänä vuonna.
”Fairphonen tehtävä sosiaalisena yrityksenä on käyttää kaupallisia strategioita sosiaalisten vaikutuksen saavuttamiseksi; emme voi vain jättää tehtävää yhteen puhelinerään. Meidän täytyy vähitellen kasvaa ja sukeltaa syvemmälle toimitusketjuun. Vain ottamalla pieniä askelia pääsemme pisteeseen, jossa voimme hallita ja valvoa toimitusketjua.”