Olen uhonnut alkavan lukuvuoden olevan viimeiseni tämän tutkinnon parissa. Käytännössä valmistuminen on mahdollisuuksien rajoissa, mutta, kuten tavallista, olen jo hyvissä ajoin asettunut itseni pahimmaksi uhkaksi. Minulla on ilmennyt semmoista ilmaisupuolen ummetusta. Vaiva ei liene vielä vaarallinen, mutta erittäin epämiellyttävä. Käytännössä se tekee kirjallisesti tai suullisesti tuotettujen, esimerkiksi opintoihin liittyvien, ajatusten rakentamisen sekä loppuun saattamisen erittäin vaikeaksi ellei mahdottomaksi. Teksti on kouristelevaa, tiivistä ja siitä huomaa heti, että se on puserrettu väkisin ja henkeään pidättäen. Keskeneräiset tehtävät pakkaantuvat tuotantoketjun loppupäähän ja suurena könttänä niiden ulos saaminen tuntuu entistä työläämmältä. Riskinä on myös takaisinvirtaus. En ole maininnut tästä ...

Päätin yhden junamatkan ajan kaivaa kohtaamistani tilanteista parhaan puolen. Pääsin Pieksämäelle.

Olen ollut reipas.

Ihmettelen suuresti tätä eduskunnan päätöstä leikata alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen perusosaa, mikäli hän keskeyttää koulutuksen tai kieltäytyy siitä. Siis toisin sanoen lakisääteistä lupaa kiristää nuorta sitoutumaan ihan mihin vaan opintoalaan huolimatta elämäntilanteestaan ja terveydentilastaan. Eilisen Helsingin Sanomien (HS 8.12.2010) mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa istuva Arja Karhuvaara perusteli, että laki mahdollistaa otteen nuoresta, jolloin sosiaalitoimi ”voi tehdä hänen kanssaan suunnitelman koulutuksesta”. Mielestäni toimenpide on pikemminkin voimakas isku polvitaipeisiin, jonka jälkeen tarjotaan sopimusta ja kynää. Haluatko allekirjoittaa vai potkitaanko lisää? Valiokunnan puheenjohtaja Inkeri Kerola katsoi tiistaina asiakseen jakaa lakiesitystä vastustamaan ehtineille nuorille neuvon: ”Teidän olisi pitänyt olla viime ...

Otsikko sen jo kertookin.

Sitä voisi kiiruhtamisen sijaan istua hetkeksi, katsahtaa ympärilleen 270 astetta ja tarkentaa kaikessa rauhassa.

On se vaikeaa, kun näitä ajatuksia päässä.

...

Jos ruotsi ja venäjä kilpailis, niin kumpi voittais?

Tein syksyn ensimmäisen opintoretken Joensuuhun. Olipa mukavaa osallistua luenoille! Päällimmäisenä reissusta kuitenkin jäi mieleen kampuksen huolestunut ja epätietoinen pohjavire.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet strategian parissa ja vaikka opintovuosi näyttää kaikkiaan mukavalta, liittyy hopeareunukseen myös pilvi.

Kesä oli huippu, mutta nyt voi syksy jo alkaa.

Postin toimittama ilmoitus myönteisestä opintotukipäätöksestä sai minut muistelemaan tuenvaraisia elämänvaiheitani.

Mitä voi vaatia ja keneltä, jos on vain opiskelija?

Uusien tuttavuuksien tapaaminen on innostavaa ja jännittävää, mutta voimia vievää.

Ensin mennään Mikkeliin ja sitten ihmetellään mihin sitä on jouduttu.